Yö meni levottomasti ja valvoen.
Päätettiin että koira ei maasta nouse ennen kuin takapää pitää ja on tolkuissaan.
Noin kolmesta saakka uikutti ja piipitti.
Joten heti aamusta soitin Apexiin ja meille varattiin oikein lääkärille aika rakon tyhjennykseen.
Sepäs vasta olikin kaamea kokemus!!
Lääkäri laittoi koiran pöydälle ja jo ennen sitä koira alkoi täristä ja tutista, pelosta!!
Lääkäri yritti puristaa rakkoa, ei onnistunut koska Kibo laittoi niin kovin vastaan että oli aivan jäykkänä. Haki sitten hoitajan paikalle joka kovakouraisesti puristi koiraa ja sai koiran ulvomaan tuskasta. Siinä vaiheessa Mika sanoi että nyt tämä riittää ja Kibon rakkoa ei puristamalla tyhjätä. Hoitaja sanoi että rauhoittaa koiran ja yrittää sitten. Siinä huokailimme että ei taas!
Lääkäri oli kuitenkin päättänyt toisin ja katetroi koiran ja vielä erittäin ohuella putkella jotta homma ei olisi niin kauheaa. Ja hyvinhän se sitten meni. Kibo tietenkin peloissaan uikutti koko ajan muttei sillä mitään kipuja ollut.
Ja tulihan sieltä pissaa!! Pienen limupullollisen verran. Siis ihan valtava määrä. Ei ihme että oli hieman levoton aamuyöstä.
Samalla sain kysyttyä onko kutinaan jotain apua. Lääkäri suositteli Virabacin Dermacoolia jota voi suihkuttaa ajellulle iholle 2-3 kertaa päivässä ja aine sisältää mm. viilentävää mentholia.
Kyllä siitä hetkeksi olikin Kibolle apua. Etenkin nivuset ja polvi tuntuu kutisevan.
Kotona ehdittiin olemaan hetken aikaa kun jo ortopedi soitti ja kyseli Kibon kuulumisia. Samalla saatiin ohjeet antibiottikuuriin, eli kaksi kuuria syötetään peräkkäin jos vatsa sen kestää. Lääkäri kertoi että tänään pitäisi koiran kokeilla astumista jo varpailla, huomenna koko jalalla ja 3-4 päivän päästä varata jo suht paljon leikatulle puolelle.
Kibo ottikin lempimatollaan hyvän asennon ja torkkui hetken. Kohta kuitenkin koira jo nousi istumaan ja asento näytti hyvältä. Nostettiin se pystyyn ja tosiaan, varpaat oli hyvin maassa. Siirrettiin Kibo sen "sairasvuoteelle", varavuoteen patjan päälle, ja otettiin kaikki parin tunnin torkut. Se teki hyvää, viime yö kun jäi erittäin vähälle ja pätkittäiselle unelle. Mehän valvoimme jälleen vuorotellen koiran vieressä aamuun saakka. Kibo tulee saamaan niiiiiin paljon tuota vierihoitoa, että joskus kun palaa omaan sänkyyn on kaikki varmaan ihmeissään :D sitä odotellessa, koska se tarkoittaa myös sitä, että toipuminen on hyvässä vauhdissa ja on tosiaankin toiveita nähdä Heimopäällikkö Kimponen meitä juoksuttamassa kesällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti