Mai treenaa

Main kanssa on tosi mukavaa harjoitella kaikkea, nyt tietenkin alkuun ihan perusjuttuja kuten:
- tassu (molemmat)
- luoksetulo (vielä, tämä on todella vahva ja toimii ja testaan joka paikassa, mikä tahansa nami kelpaa!)
- istuminen (käskystä sekä käsimerkillä)
- maahan meno (onnistuu jo ilman käsimerkkiä, käskystä, sitten se vahvistetaan ja aletaan treenata pelkällä käsimerkillä)
- jätä
- pyöri (molempiin suuntiin namilla houkuteltuna)
- seuraa (tämä on tosi hankalaa kun neiti haluaisi vain hyppiä)
- laatikon päälle meno ja sen päällä istuminen ja maahan meno sekä takatassujen jättö laatikon päälle kun etutassut on lattialla

Ja joka kerta "tempun" jälkeen täytyy tulla katsekontakti ennen kuin saa namia.
Todella helppo tapaus, vielä .......

Hajuerottelua

Kibo aloitti viime vuoden puolella hajuerottelu kurssin.
Mika innostui siitä kovasti ja on käynyt siellä koiran kanssa. Heti perään pääsivät jatkamaan jatko kurssilla.

Kotona ollaa treenailtu ja vaikka nyt hajuna on tee, on Kibo aina innoissaan treenailemassa.

Koiralle ei siis tulla opettamaan mitään tiettyä hajua, vaan sen tehtävä tulee olemaan löytää kohde alkuhajun perusteella.

Kibo on opetellut ensin haistamaan yhtä purkkia ja opettelemaan hajun mitä etsitään sekä merkkaamaan hajupurkin. Ensin merkkaaminen oli istumaan meno, mutta oikea lonkka vaivaa sen verran että näyttäminen on vaihdettu pitkäkestoisempaan kosketukseen.

Jos ja kun koira alkaa kaatamaan purkkeja, mikä ei ole ollenkaan toivottavaa, palataan hetkeksi siihen että purkit pidetään kädessä. Tarkkana saa myös olla että koira oikeasti nuuhkii purkin sisältöä.

Treeni hetki ei koskaan saa olla liian pitkä ja väliin täytyy myös leikkiä. Mikäpä olisi mukavampaa kuin jahdata jotain mikä on kepin päässä.....

Sainpas kiinni!

Hajuerotteluopettaja suositteli että Mai voisi nyt aloittaa saman harrastuksen ja siitä´hän saattaisi tulla mestari! Joo, Maikin on kiinnostunut nenänkäytöstä. Saa nähdä innostuuko Mika opettamaan myös neidin.

Talvinen shiba tapaaminen

Tänään oltiin sumuisessa Seurasaaressa shiba tapaamisella.

Paikalle oli saapunut kymenkunta shibaa henkilökuntineen.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun siskokset, Mai ja Anni, tapasivat sen jälkeen kun kasvattajalta ovat lähteneet omiin koteihinsa.

Hetken tytöt tuumailivat että mikäs se sinä olet, kunnet selvästi muistivat että kas, siskohan se siinä ;)

Siskoksia ne on, vaikka erinäköisiä ovatkin.

Anni kaupunki koirana oli selvästi rohkeampi ja erilaisiin ääniin tottuneempi. Mai laitakaupungin kulkijalle kaikki oli uutta, ihmeellistä ja pelottavaa. Siskosta sai hyvin tukea ja turvaa. Hetken aikaa koirat ja omistajat lepertelivät toisilleen ja sitten alettiin suunnistaa kohti rantareittiä.
Jäätiinkin tyttöjen kanssa muusta joukosta heti kättelyssä kun neidit halusiva reuhata kinoksissa, tutkailla maailmaa ja välillä piti hieman laittaa myös painiksikin.

Hanki möyryä.

Tuskinpa tytöt olisivatkaan jaksaneet yhtä pitkää lenkkiä tehdä kun muut. Sen verran poikkesivat reitiltä milloin minnekin. Etenkin rähinöinti oli varsin kiintoisaa ja sitä harrastettiikin paljon. Anni oli ehdottomasti topakampi ja äänekkäämpi ;) Mai jäi yleensä alimmaiseksi mutta uskalsi kuitenkin purra Annia hännästä, selästä ja laittoi kyllä vastaankin.

Mun puu, mene pois!

Vasemmalla Mai, Headstyle Yuumei Chiisai Bijin
Oikealla Anni, Headstyle Yume No Chigusa

Saatiin lenkkiin kuitenkin menemään n. puolitoista tuntia. Sekä tytöt saivat erityise paljon huomiota muilta liikkujilta.
Selvää oli, että ihmiset olivat huomattavasti kiinostavampia kun muut koirat.
Lopuksi jäätiin kahvilan eteen odottamaan muita lenkkeilijöitä ja siinä samalla juotiin kupit kahvia. Vielä hetken tytöt jaksoivat reuhata muiden kanssa ennen bussiin menoa.

Metromatka olikin Main ensimmäinen ja se meni vallan hyvin, torkkuessa.
Rankka päivä neidille!

Ihana Joulu

Jouluna oltiin koolla koko perheen voimin.
Vietettiin ihana ja rauhallinen Joulu syöden ja palaillen.

Vaikka Mai kiusaakin Hippua välillä niin paljon, että joutuu jäähylle on Hippu silti sopeutunut Maihin uskomattoman hyvin!

Tytöt jaksavat leikkiä/kinastella tunti toisen jälkeen.

Ihanat tytöt, Mai ja Hippu

Brutus kurkkii

Papi rapsuttaa Kiboa

Main mielestä kaikki lelut on Main ;))

Hippu yrittää viedä Main joululahjaa :)

 

Ulkoilua Uutelassa

Oltiin tänään koirien kanssa Uutelassa ulkoilemassa.

Kibo pääsi liinalenkille ja Mai juoksi aivan innoissaan uudessa paikassa Kibon perässä.
Molemmat nauttivat meri-ilmasta, etenkin Kibo joka rakastaa merta.

Kibon mielestä tietenkin lenkki oli aivan liian lyhyt, tottahan toki. Eihän neidin kanssa vielä voikaan mitään kilometrien kävelyjä tehdä. Lumessa oli silti valan ihanaa möyriä ja juosta.

Välillä piti hieman tuijotella ja katseella komentaa liian innokkaaksi ryhtyvää Maita :)

Maita kiinnosti kaikki uudet ja ihmeelliset tuoksut, paikat...

Mai piti Kibon liinasta hampaillaan ja kulki pää ylepeästi pystyssä. Kibo käyttäytyi todella hienosti. Ei kertaakaan sanonut vihaisesti mitään, tuijotuksesta huolimatta, vaikka olisi voinut missä vaiheessa vain vaikka käydä Main kimppuun. Pidin toki huolen ettei Maipuli ihan liian liki päässtykään Mutta silti koirilla lenkki meni aivan mahtavan hyvin! Molemmat rytysi lumipenkoissa, Kibo ensin ja Mai perässä.

Autossa oli hyvin hiljaisia koiria :) Kotimatkalla käytiin ostamassa Maille valjaat, ihanat Hurtan pinkit ja flexi, jep, vaikka en olekaan yhtään moisen kapistuksen kannattaja. Mailla se toimii hyvin, kokeilin uutta settiä pisulenkillä :) Mutta tämä varustus pysykööt ns. pitkälenkki varustuksena, siihen saakka kunnes aloitetaan liinan käyttö.

Koirat sai kotona possunpihviä ja sen jälkeen kaikille uni maittoi :)

 

 



Kuoleman pelko.

En tiedä miten se Lavin kohtalo on iskostunut mun päähän niin sitkeesti, ettei anna periksi ollenkaan.

Mai nukkuu siis jo meidän makkarissa, Kibon ISOSSA kevythäkissä. No joo jokainen voi olla häkittämisestä mitä mieltä vain ja en minkään ole sen kannattaja alkuunkaan. Tässä tapauksessa neiti on siellä turvasa Kibolta. Ja nukkuu oikein hyvin kun on siinä mun sängyn vieressä.

Ja tähän hyvin nukkumiseen otsikkokin liityy.
Perjantai illalla valvottiin hieman pidempään ja kun mentiin nukkumaan Mai rauhottui heti nukkumaan. Mun piti muutamaan kertaan tarkistaa, siis herättää siinä samalla, että onko se hengissäkään!! Aikaisin sunnuntai aamulla sama, kävin viiden aikaan vessassa ja yleensä Mai kiljuu mun perään ja vien neidin siinä samalla pisulle. Nyt ei mitään, pelkkää hiljaisuutta. Makasin ties miten pitkään sängyssä aivan huolissani ja jäykkänä. Taas sama ajatus tuli mieleen, onkohan se kuollut.

Joskus pelkään ihan hysteerisen paljon että Maille käy jotain ja se kuolee. Olen jo valmiiksi päättänyt, että jos ikimaailmassa joudun koiran viemään/jättämään sairaalaan en todellakaan lähde sieltä ite mihinkään. Pysyn koirani vierellä tasan siihen saakka kun pääsee kotiin.

Mitään syytä moiselle pelolle Main suhteen ei toki ole, ainakaan siis terveyden puolesta. Mai on virkeä ja energinen neiti. Syö, juo, pissaa ja kakkaa normisti, touhuaa ja puuhastelee kaikkea sallittua ja vähemmän sallittua ;) on ulkona mielellän ja juoksee sielläkin sinne ja tänne ja rakastaa kulkea etenkin Kibon kanssa yhdessä.

Joten miten ihmeessä pääsisin tuosta pelosta eroon?

Fantastic four!

Aika menee koirien kanssa niin nopeaan ettei ehdi muuta kuin ulkoiluttaa, leikittää ja treenauttaa niitä. Taija oli ilta vuorossa perjantaina ja Mika otti Kibon mukaan viemään Santtua, joten minä teetin Mailla ja Beellä temppuja ja Hippukin saattoi keskittyä pallon perässä juoksemiseen.

Brutus

Main kanssa on ihanaa treenailla kaikkea kun se on niin innostunut ja oppivainen.
Ollaan nyt treenattu katsekontaktia (esim. ennen ruoan antoa, namin saamista) ja se toimii tosi hyvin! Neiti osaa myös istua, antaa tassua, mennä maahan ja ryömiä :) varsin tarpeellisia taitoja :D
Pihalla saa temmeltää vapaana ja hihnassa kulkeminen ei ole siis yhtään kivaa, sitä pitää treenata paljon. Tulee kyllä luo kun kutsun ja jos ei, viimeistään kun lähden juoksemaan pois päin. Pitää alkaa ottamaan nameja mukaan joilla neitiä ei tarvitse edes houkutella, on aikas ahne tyttö. Joka kerta kun joku menee keitiöön, yrittää Mai rynnätä mukana ja VAATII että saa jotain!!! ;))

Mai kerjää.

Kibokin on selvästi jo hiukan antanu periksi.
Ei paljon, mutta hitusen.

Kibo

Eilen käytiin jopa yhteislenkillä, siten, että olin yksin koirien kanssa. Ihan kivati meni siihen saakka kunnes törmättiin Taijaan ja pötköihin ;) Taisi Mai innoissaan ohittaa marssijärjestyksessä Kibon ja näin ollen Kibo hermostui ja yritti syödä Main. Eipä onnistunut. Kotonakin oltiin kaikki yhdessä olkkarissa ilman kuonokoppaa tms. ja hetken meni oikein kivasti.

Tänäänpä sitten ei enää mennytkään. Ei päästy kovinkaan pitkälle kun Kibo jo retuutti Maita. Neiti onneksi kiljuu korkealta ja kovaa ja mitään vahinkoa ei hänelle päässyt tapahtumaan ja hetki tapahtuman jälkeen oli jo menossa uudestaan Kibon luo. Ihan kahjo pentu!!! Ja Kibo vaan ei tajua. Vaikka toinen miten alistuu niin ei! Tänään taidetiin ottaa takapakkia sen verran ja enemmänkin kuin mitä oltiin edistytty. Nyt tajuaa miten pumpulissa Kiboa on pidetty. Ja tottahan toki nyt kun pumpuliajat on ohi, ei Kibo voi tajuta mitä siltä odotetaan/vaaditaan.

Nyt on viimeinen hetki palata alkutekijöihin ja alkaa treenaamaan Kibon kanssa ihan pentukurssi  juttuja. Onneksi ollaan pentukurssilla Main kanssa ja sieltä saaduilla ohjeilla treenataan molempia.

Siis tässä vaiheessa sitä toivoo, että Main ekat juoksut tulisivat mahdollisimman aikaisin ;) Koska se on se viimeinen etappi jonkä jälkeen Kibokin rakastuu.

Mai on ihan in love Brutukseen. Bee saa aina niin ihanat tervehdykset ja taputukset ja halipusut. Brutus jaksaa Maita ehkä minuutin ja sitten se alkaa ärsyttää. Brutus komentaa, saattaa jopa napatakin mutta neiti ei välitä, roikkuu vain Beessä tiukempaan kiinni. Hassua, Hippu on ihan Kibon tyttö ja Mai Brutuksen ;)

Mai rakastaa Brutusta <3

Ja Brutus on niin kiltti, että antoi Main viedä itseltään luun!!! SE on jo lähes ennenkuulumatonta.
Mai on myös tosi innoisaan kun Hippu juoksee pallon perässä ja Main mielestä kaikki lelut on MainMainMain ;))

Hippu ja Mai