Talven ensimmäinen pitkä lenkki muualla kuin kotikonnuilla

Vihdoinkin Kibon jalka näytti olevan sen verran parempi, että uskallettiin lähteä koiran kanssa Uutelaan lenkille.

Ja miten iloinen ja onnellinen Kibo olikaan!

Ja selvähän se, ei olla koko talvena päästy mihinkään pois täältä omilta kotikonnuilta. Menoa on tietenkin hidastanut Kibon erittäin kipeä vasen takajalka sekä Taijan remontti.
Eilen ilo oli ylimmillään kun pongattiin mukava pikku polku, pois kokonaan pääpolulta ja Kibo sai vaeltaa mielensä mukaan minne halusi.

Ja Papin kanssa oli hauskaa juosta.

Taisi Kibo jekuttaa Papia.

Ilmakin oli mitä mahtavin ja tuntui miten ihanasti aurinko jo hieman lämmitti. Tai sitten se oli vain se ihana fiilis minkä moinen valoilmiö sai aikaan.

Lonkkaproteesi

Vihdoinkin kaikki asiat on sillä mallilla että päästään lääkärin puheille lonkkaproteesi asiassa.
Ensi viikon keskiviikkona mennään Apexiin Esa Eskelisen juttusille ja hän sitten antakoot lopullisen tuomion miten edetään.

Viime ajat onkin olleet aika tuskaisia Kibolle. Rimadylisä ei tuntunut olevan mitään apua ja viime viikolla lääke vaihdetiin Metacamiin. Sai myös jälleen yhden Cartrophen piikin, näinköhän sekin on auttanut. No, joka tapauksessa koira on ollut iloisempi, jopa leikkisä ja eilen illalla penkoi koko lelukorinsa lattialle ja maisteli jokaista lelua.

Ulkona suurimmaksiosaksi tietysti kulkee kuin mitään hätää ei olisikaan, eihän Kibon tyylinen voimakas uros voisi ikinä näyttää olevansa heikko ja sairas. Kastraation jälkeen on tuntunut olevan entistä ärhäkämpi uroksille ja edelleen muut urokset saavat kauheat pultit Kibolle, mistähän sekin johtuu?
Tietysti osa syynä Kibon mahtailuun varmaan onkin juuri nuo kipeät lonkat.

Mä niin elän toivossa, että se proteesi tulee auttamaan koiraa. Surettaa katsoa sitä kun kaikesta näkee miten tuskallista liikkuminen oli, nyt voi sanoa oli kun on parempi vaihe. Yleensä aina odottaa ulos lähtöä kärsimättömänä ravaten edes takas mutta kipeimmillään ei pystynyt muuta kuin odottamaan makuulteen ja muutenkin lepäsi paljon. Muttei koskaan maannut vasemmalla kyljellä.

Nyt alkaa varmaa olemaan ehkä jopa ne viime hetket hoitaa edes toinen lonkka kuntoon, ennen kuin oikea menee kestämättömän huonoon kuntoon. Nyt oikea puoli ei ole vaivannut kuin kerran.

Kibo rakastaa meidän isoa olohuoneen karvalankamattoa ja nyt kun kissa sen jälleen pissi on joutunut makoilemaan ihan vaan lattialla. Pitää saada matto pesulasta ennen kuin äijä tulee leikkauksesta. Saa sitten siinä matolla pötkötellä.

Olisihan se aivan mahtavaa jos kesäksi saataisiin koira kuntoon. Ja vihdoinkin päästäisiin leikkimään muidenkin kanssa. Nyt ei olla pitkään aikaan sitä voitu tehdä ja Kibosta kyllä näkee että se on todella seuraa vailla. Mäyräkoirien seura kun ei sitä niin miellytä ;) vaikka nykyään niiiiin nätisti leikkii Hipunkin kanssa jopa samalla lelulla (yhtenä päivänä Taijalla Kibo makasi mun vieressä sohvalla ja Hippu oli lattialla. Kibolla oli suussa sellainen pitkä karvalelu ja Hippu veti toisesta päästä. olipa hauskan näköistä kun Kibo antoi Hipun vetää lelua kauemmas ja sitten se nykäisi sen takas niin Hippu tuli kuin salma siihen sohvan viereen takas, toisena päivnä Hippu jopa ihan pokkana meni ja otti PALLON Kibon suusta ja leikki sillä itse eikä Kibo ollut moksiskaan).

Jännittävää viikon jatkoa kaikille.

Luonnollinen jälki

Tultiin Kibon kanssa Taijalta ja K sai pihamme "metsässä" tuoreen vainun jäniksen jäljistä.
Koira oli liinan päässä ja annoin se ihan vapaasti siinä nuuskutella jälkiä ja kahlata hangessa.
Joku kuitenkin varoitti ja tarrasin liinan päästä kiinni.

Koira jatkoi entistä innokkaammin nuuskimsita, löysi makuupaikan ja hetken hyöri siinä ja pissi päälle jonka jälkeen matka jälleen jatkui. Nyt jo mieleeni tuli että varmasti jussikka pönöttää jonkun kuusen juurella. Ja samalla hetkellä sieltähän se rusakko läksi kauheeta vauhtia pinkomaan pakoon ja koira perään, sen 20 metriä kunnes naru loppui :)

Kibo seisoi topakkana kuin mikä ja nuuhki ilmaa haaveillen. Vielä käytiin nuuhkimassa puun juurella makuupaikka ja sitten oltiin niin iloisia hetken hurmasta.

Jännää, ettei kuitenkaan ne pakastetut käpälät pahemmin innostaneet eikä juurikaan reagoi vaikka näkee pupun pihalla.
Mutta nyt kun pääsi ihan tuoreelle jäljelle oli meno aivan toisenlaista, innokasta ja kiinnostus oli suuren suuri.

Rauhoittunut mieli ja lisää lääkäriä

Eilen lenkillä huomattiin että Brutuksen melkein kainaloista tulee verta.
Siitä sitten aloi soittorumpa eläinlääkäreille. Mihinkään ei tientenkään ollut aikaa mutta onneksi aika saatiin Apexiin tälle päivälle.

Taija oli aamuvuorossa joten minä sitten hain pötkelöt meille aamu lenkillä ja B:n kanssa hurautettiin bussilla Malmille. Lääkäri oli hieman myöhässä, mutta se ei meitä haitannut, saipahan Brutus lämmetä kunnolla kylmän kävelyn jälkeen.

Pidin parhaana heti laittaa B:lle kuonokopan. Kainalot tuntuivat olevan aika arat ja en halunnut ottaa riskiä että nappaa lääkäriä kädestä kiinni. Pöydällä B oli aika onneton ja yritti kiivetä kokoajan syliini. Lääkäri otti teippinäytteet ja kaiveli hieman korvaa. Sekä keskusteltiin ruokinnasta ja allergiatesteistä. Kainaloissa oli hiivatulehdus ja Brutus sai siihen pesunesteen sekä antibioottikuurin.

Matkan ajan hieman jännitti että mitä mahtaa olla kotona tapahtunut. Jätin nimittäin hetken harkinnan ja Taijalta tulleella luvalla Hipun ja Kibon samaan tilaan yhdessä odottamaan meidän paluuta.

Kotiin tullessa vastassa oli erittäin iloinen mäyräkoiratyttö ja hieman unisen näköinen shibapoika ;)
Heillä oli hetki siis mennyt oikein hyvin.
On aivan ihanaa kun koirat pystyi jättämään kahdestaan.

Brutuksen ja Kibon yhteiselämä paransi poikien välejä merkittävästi ja tulevat aivan sopuisasti nykyään juttuun. Hippukin menettelee ;) Hippu osaa puhua niin hyvin Kiboa, on nöyrä ja ei uhittele. Joskus on neitikin aika uhkarohkea!
Esim. silloin kun Kibo saa shibahepulit. Sitä mäykyt ei kertakaikkiaan voi sietää!! Brutus ärisee ja Hippu on alkanut puremaan K:ta kyljistä ;) Kibo saattaa hieman närkästyneenä vilkaista Hippua mutta muuten on niin hepulin hurmassa ettei loppujen lopuksi välitä.

Kaiken kaikkiaan Kibon luonne on alkanut näyttämään jo tasaatumsen merkkejä, mäyräkoirille :D Muuten kyllä on samanlainen kuin ennenkin, uroskoirat tavalla tai toisella joko haukutaan tai saadaan se vastapuoli haukkumaan.

Päivän päätteeksi unijuna :) kuvana.

Kastraatio ja mitä siitä seurasi

Kibo kastroitiin heti joulun pyhien jälkeen.
Operaatio tehtiin Tassussa ja sujui oikein hyvin.
Jäpikkä käveli huoneesta itse ulos ja autosta kotiin vaikka vallan sekavassa tilassa olikin. Tötterö päässä tosin oli jokseenkin hankalaa liikkua ja koira oli ihan ihmeissään että mitä pahaa hän on tehnyt jotta kohdellaan niiiiin huonosti ;)

Tilattiin heti Petenkoiratarvikkeesta puhallettava kauluri ja näin Kibosta tuli Päivänkakkara ;) Näytti niin hassulta iso ympyrä kaulansa ympärillä.

Herra Päivänkakkara

Kaksi päivää ja kauluri oli laitettu vahingossa väärinpäin ja Pomponen oli syönyt tulpan irti. Parvekkeelta tuli onnellinen koira tyhjä kauluri kaulasta roikkuen sisälle.
Joten se siitä kakkarasta.
Ja ei kun takaisin tötterö päähän.

Kukapa sellaisesta tykkäisi, joten Kibo onkin lähes nukkunut viimeiset 8 päivää.
Kuitenkin eilen illalla oli näkyvissä jo se, että koira oli apattisempi kuin ennen, ei halunnut ulos, eikä juurikaan kontaktia. Yöllä sitten 2 aikaan alkoi rykiä ja oksentaa limaa. Tätä jatkui aamuun saakka eikä aamulenkille ollut lähtijää.

Ja jälleen ajanvaraus lääkärille. Onneksi saatiin suht aamusta aika.
Kibosta otettiin verikokeet, kuunneltiin sydän, keuhkot ja mitattiin kume sekä otettiin tulehdusarvot ja tutkittiin nestetasapaino.
Lämpö oli normaalin ylärajalla, eli 39 astetta, sydän ja keuhkot kunnossa eikä ylimääräisiä ääniä tms. tulehdusarvot oli hieman koholla ollen 17,4 ja nestetasapaino oli hyvä. Lääkäri kertoikin, että Kibon nestetasapainon tutkimien ikenistä vain katsomalla on hankalaa kun ikenet ovat niin moniväriset. Kokeilemalla tietysti seviää enemmän.
Samalla lääkäri katsoi leikkaushaavan ja totesi sen olevan hyvin parantunut. 2 tikkiä ei ollut sulanut kunolla. Toisen lääkäri poisti ja toisen nyppäsi irti. Ja jihuu, tötteröä ei enää tarvita. Silti pitää olla tarkkana ettei nuole jalkojen väliä kokoajan. Haavaa Kibo ei olekaan innokas nuolemaan, eniten tuntuu että paljaaksi ajellut kohdat kutisevat. Onneksi kutina on jo hieman helpottanut.

Diagnoosi lopulta oli kennelyskä ja siihen lääkkeeksi yskänläkettä. Auttaa sitten tai ei, jää nähtäväksi.

Nyt on kulunut n. 1,5 kk viimeisestä Carthropen piikistä ja vasen takajalka alkaa olla taas erittäin kipeä. Olin yhteydessä Apexiin ja aloitettiin jälleen kipulääke kuuri. Apexista lupasivat että Kiboa hoitanut ortopedi soittaa ja selvittää koska voidaan käydä ottamassa joko uusi kuuri tai vian yksi piikki ja sehän sopii heti kun tämä jo aloitettu lääkekuuri saadaan loppuun, eli varmaan n. 2 viikon kuluttua. Sitten otetaankin kerran kuukaudessa jonkun aikaa, vaikka tämä vuosi. Siitä varmaan pitää keskustella jossain vaiheessa lääkärin kanssa.

Näillä taas mennään.
Särkylääkkeillä ja yskänlääkkeellä.