Kibon hermot.....ne pitää!

Miten ihanaa nyt onkaan.
Kibo on vihdoinkin hyväksynyt Main omakseen. Pitääkin neidistä oikein hyvää huolta!
Jos Mai menee Kibon mielestä huonoon paikkaan tai ei näe kunnolla mitä neiti puuhaa, alkaa Kibo piipittämään jopa kimakasti haukahtaa ja komentaa neidin takaisin.

Lenkeillä Mai nuohoaa aina Kibon kyljessä. Välillä innostuu juoksenmaan sinne ja tänne ja haukkailee matkalla Kiboa milloin poskesta, selästä, hännästä, tasuista tai kyljestä. Kibo joko kiristää tahtia ja vilasee Maita kulmien alta, innostuu leikkimään sen kanssa tai esittää että Maita ei ole olemassakaan ;) ja antaa neidin jatkaa hölmöilyjään.

Jos vastaan tulee joku Kibon inhokki, se ei enää kohdista raivoaan Maihin vaan ennemminkin on suojeleva. Silti en osaa olla niissä tilanteissa ihan täysin rento ja väistämättä hieman hihnat lyhenee ja valpastun. Mutta jokaisella kerralla Kibo on toiminut aivan loistavasti!

Olin aamulenkillä koirien kanssa yksin ja oltiin hieman kapeammalla väylällä ja tietenkin juuri siinä kohtaa tuli vastaan sellainen uros jonka tiedän rähisevän Kibolle ja Kibo toki aina vastaa. Vein siis koirat polun sivuun, hankeen seisomaan. Istutin molemmat selkä polulle päin ja aloin namittaa niitä. Niin, koirillehan voi jo antaa vuorotellen namia ja odottavat siinä rinta rinnan. Kibo keskittyi namiin, toki korvat kääntyili seläntakana menevän koiran tahtiin. Maikaan ei rimpuillut mihinkään. Eli tilanne meni ihan täydellisesti. Eikä vastapuolikaan rähjännyt ollenkaan. Näinpä jatkettiin matkaa iloisin mielin ja olin etenkin Kibosta niiiiiiiin ylpeä. Se on oppinut malttamaan mielensä aivan käsittämättömän hienolla tavalla!

Olisi vaan pitänyt uskoa itseään, että kun Mai alkaa tuoksumaan tytölle ja juoksut lähenee ne voi päästää vasta silloin yhteen. Oltaisiin säästytty niin paljolta pahalta mieleltä ja ikäviltä tilanteilta kun oltaisiin uskottu ajoissa.

Kibo ei enää edes viihdy yksin. Jos olen Main kanssa jossain, itkee Kibo kotona oven edessä. Kuinka söpöä!

 

Mai meni ekan kerran Kibon viereen

Nykyään voidaan olla jo yhdessä vierekkäin keittiötä vahtien

Headstyle pentutapaaminen

Päätettiin pitää pentutapaaminen ennen kuin mussukat tulee siihen ikään, että alkaa teinikausi.
Mukana menossa oli Meikon ensimmäinen pentue, siis Mai, Anni, Shiro, Miki ja Haru. Sekä Aisiten syksyn 2012 pentueesta Riki ja Jumbo, vain Muura puuttui.

Varattiin Salon koirahallista kenttä pariksi tuniksi sekä agility esteet.
Käytiin ensin pikku kävelyllä.

Main melkein poskisuudelma Shirolle

Siskokset, Anni ja Mai

Kenttä oli mukavan kokoinen 7:lle koiralle ja kyllä ne juoksikin! Meiko ei voinut juosta lastensa kanssa juoksusita johtuen ja Aisitekin vain hetken aikaa, sekin juoksujen takia.

Meikon lapsukaiset olivat kaikki niin äitinsä näköisiä, että onkohan niillä isää ollenkaan? :)
Vai mitä sanotte.

Oikealla Elisa Meikon kanssa, Mika ja Mai, Liisa ja Anni, Jukka ja Haru, Anniina ja Miki sekä Sanna ja Shiro. 

Ja millainen luonne kaikkilla olikaan. Aivan ihana pentue <3 Ne lentokonekorvat, halit ja pusut. Mai taisi olla pentueen villein tapaus ;) muut osasivat käyttäytyä tosi hienosti ja nätisti. Jokaisella oli hurmaavat pussihousut :) pyllyistäkin tunnisti kuka mihinkin pentueeseen kuuluu.

Pennut jaksoivat riehua koko kolmen tunnin ajan.

Haru ja Mai

Mai nauraa Harun selän takana.

Tytöt jo ihan selvästi tuoksuivat erityisen tytöille koska pojat olivat vähän väliä nenät typyjen pyllyssä ;) Shiro oli uroksista kiinnostunein tytöistä.

Shiro

Kyllä Shiro hoitaa :)

Kun koirat olivat saaneet juosta ja riehua, piti tietenkin hieman kokeilla myös mitä mieltä pennut ovat pöydällä olosta ja testata myös kehässä liikkumista.

Anni pöydällä

Annin taidonnäyte renkaan läpi. Tytössä on agility ainesta!