Kiireinen viikonloppu

Uimapäivä!! Jibii, tätä on taas odotettu.

Paitsi että tälle kerralle sattui huonosti niin, että kummityttö tuli viikonloppukylään ja bussi oli huonon kelin takia jo lähtöön 15min myöhässä.
Aikataulu meni äärimmäisen kireäksi.
Oltiin keskellä kaupunkia vielä kellon ollesssa 7 illalla ja Hyvinkäällä piti olla puoli 8...ei siis hyvältä näyttänyt.

Taija ajeli aika raskaalla kaasujalla ja ehdittiin sitten 15:sta minuutiksi uimaan. Uimalan pitäjä oli varsin mukava ja sanoi että seuraavat uimarit ovat ratauimareita joten saatiin lisää aikaa altaan toisella reunalla. Tällä kertaa mukana oli myös Meiko ja Kisu Elisan kanssa.
Siinä hopun keskellä ei kyllä pahemin ehtinyt sanoa muuta kuin moi ja moido ;) Märkien koirien kanssa ei tohtinut jäädä enää ulos höpöttelemään.

Itse uimalassa kaikilla sujui oikein mainiosti. Hippu tosin ei oikein jaksanut pitää itseään pinnalla. Neidillä ei ollut ensin liivejä päällä. Neiti kävi hakemassa lelua ja lelusta ei tietenkään luovuttu ja näytti kuin korkki olisi kellunut. Nenu enää hieman vedenpinnan päällä. Mikäs siinä sitten kuin minä menin altaaseen ja vedin neidin korvasta :) rampille. Sitten liivit päälle. Onneksi ei hätääntynyt vaan jatkoi uimista tilanteen jälkeen.

Brutus on hyvä ratauimari, suorittaja.
Kibo tykkää uida altaan takapäästä etupäähän ja sieltä meneekin itse altaaseen kun sille sanoo että uimaan. Mutta toiseen suuntaan uiminen on ihan mahdotonta!!

Meiko tykkää uida, mutta tuolla uimalassa ei uiminen olekaan enää niin kivaa ja minusta ei hetkeen kovinkaan tykätty kun vein neidin väkisin veteen ;) No, onneksi leppyy äkkiä ja sainkin sitten jo lopuksi pusuja <3
Kisu jolle uiminen tekisi todella hyvää on sitä mieltä että häntä lähes rääkätään kun joutuu uimaan, se katse!!! Miten syyttävä se onkaan! Ja miten julma mamma oli, kun kehtasi suihun jälkeen ihan kuivaimela kuivata. Kisu protestoi tätä asiaa äänekkäästi :D

Kukaan ei pystynyt ottamaan kuvia tästä reissusta. Ehkä sitten seuraavalla kerralla saadaan kuvaajakin mukaan :)

Ilmat viilenee..

Ilmojen viilentyminen on Kibolle erittäin ihanaa ja nautinnollista.
Siitä ihan huokuu valtava määrä energiaa mitä pitäisi saada purkaa juoksemalla, juoksemalla, riehumalla ja koko ajan ulkona olemalla. Tarkkaavaisuustaso on huipussaan mikä aiheuttaa myös sen, että kaikki uroksetkin noteeraa herkästi.

Tänään käytiin puistossa ja aidan toisella puolella sattui olemaan valtavan kokoinen ja jyhkeä rotikka uros. No mitä toi pieni kippura tekee...pinkoo tuhatta ja sataa aidalle, pysähtyy aidan rakoihin niin että takajalat nousee ilmaan ja alkaa uhittelemaan. Kaveri toisella puolella katseli Kibon touhuja hiljaa paikoillaan. Kibo räksytti, uhitteli, murisi ja tökki kuonolla aitaa. Koira täysin ilman mitään itsesuojelu vaistoa!!! Rotikka vaan vähän murahti. Sitäkin taisi naurattaa. Aika säälittävältähän se Kibo näytti siinä nenä rutussa aitaa vasten :D

Ei siinä muu auttanut kuin ottaa koira kiinni ja kytkeä hihnaan ja lähteä kulkemaan kotia kohden.

Jännää miten kuvaaminen ei jaksa innostaa tähän vuoden aikaan. Varmaan kun ei koskaan tiedä milloin alkaa satamaan tms. niin ei viitsi kantaa kameraa mukana.
Samoten ei yhtään ole jaksanut innostua koruilusta. Pöydällä olisi jotain aloitettuja juttuja, korjattavia...edes käytettyjä koruja ei saa laitettua takaisin pusseihin. Ne kyllä olisi syytä pussittaa jottei hopeat tummuisi aivan kokonaan.

Ilta hepulit

Elämä on ollut suht vilkasta viime aikoina.
Työt on häirinnyt koirailua :) ja Taijan asunnossa on alkanut remontti, joten sinne siis joka työpäivän jälkeen.
Eilen lähdettiin raskaan shoppailu reissun (naiset siis Bauhaussissa hämmästelemässä....onneksi Taija oli mukana joten saatiin kyllä oikein hyvää palvelua) päätteeksi koirien kanssa iltalenkille. Kibolla on aina tapana saada shibahepuli kotipihalla, mutta tällä kertaa sitä alkoi hepuloittamaan jo talomme läheiselä hiekkatiellä.

Hippu hermostui heti ja alkoi haukkumaan sekä juoksi Kibon ympärillä ja Brutus haki mammasta turvaa. Kibo säntäili sinne sun tänne ja samalla "ärisi ja murisi" ja nyki minua hihansuusta. Minä kiihdytin koiraa vielä villmpään säntäilyyn ottamalla sitä ohimennen poskista kiinni sekä tönimällä kylkiin. Siinä temmeltäesseä onnistuin saamaan Kibolta pannan irti kaulasta! Onneksi ei tajnunnut olevansa vapaa vaan jatkoi juoksemista meidän kaikkien ympärillä. Eikä missään lähistöllä ollut muita koiria!
Saatiin pienen houkutuksen jälkeen pussitettua Kibo minun ja Taijan väliin ja panta turvallisesti takaisin kaulaan.
Mutta huh että säikähdin. Onneksi Hippu tuoksuu vielä niin hyvälle, että jo se olisi pitänyt Kibon meidän kintereillä.

Jälleen tuli hyvä opetus, että himpun verran varovaisuutta peliin.
Jos koira olisi päättänyt lähteä omille teilleen, olisi se viipottanut menemään ilman pantaa ja mitään yhteystietoja. On se kuitenkin jotain oppinut!! Vielä reilu vuosi sitten olisi varmalla pinkonut ties minne.

Tai oikeastaan Kibo on oppinut puistossakin tulemaan luo eikä sitä tarvitse jahdata/houkutella/huijata tms. Riittää kun sanoo että mennään niin kyllä se sieltä tulee, joskus hitaammin joskus nopeammin. Mutta tulee. Ja se on mahtavaa! Isäntä on maailman paras houkutin, jos vaan sanoo missä papi on on koira jo valmiina pinkomaan osoitettuun suuntaa :D (Voitti muuten kesäpäivillä juoksussa kaikki muut paitsi dalmantialaisen, kun papi meni sinne parin sadan metrin päähän ja minä kuiskin korvaan että missä papi on, missämissä, mihin se menee :D ja koira lähti kuin tykin suusta kun vapaaksi pääsi).

Jos meille joskus se tyttöntyllerö tulee, ollaan niiiin paljon fiksumpia!! Kibo on ollut varsin hyvä "harjoituskappale", meidän oma shibaopas <3 .