Silmälääkäri

Tänään siis poistettin tikit ja samalla Kibo käväisi silmälääkärillä kun on välillä kovin hangannut silmiään.
Pelättiin jo pahinta. Mutta ei, kerrankin ihan hyviä uutisia.
Vaikka silmissä on allergiatyppinen tulehdusreaktio, on ne muuten erittäin hyvät eikä mm. ylimääräisiä ripsiä ollut. Helpotuksen huokaus! Nyt sitten silmätippoja joitakin viikkoja ja toivottavasti menee sitten sillä ohi. Lääkäri oli sitä mieltä, että tämä johtuu nyt nukutuksesta.

Harmi etten muistanut soittaa aeimmin ja pyytää tätä tutkimusta viralliseksi silmätutkimukseksi. No, pääasia että silmät on kunnossa, on tuossa koirassa siis jotain hyvääkin ;)

Ihanaa viikonloppua kaikille.

Ihmiset kaiken keskellä

Jos nyt päivitän myös ihmisten kuulumisia :)
Nyt kun katson asiaa taaksepäin, tajuan miten kauheita kipuja Kibolla onkaan ollut.
Kaikki menee huonommaksi niin pikkuhiljaa, että merkkeihin tottuu.
Ollaan sitä mieltä, että tämä leikkaus tehtiin ihan lähes viimehetkellä.

Ensimmäinen leikkauspäivä oli tietysti huolen täyttämä ja viikonloppu ihan kauhea koiran valtavien kipujen takia. Me nukuttiin vuorotellen lattialla Kibon vieressä ja toinen sohvalla, näin ensimmäinen viikko. Kun lonkka ei ollut paikoillaan, oli koiralla tietysti kovat tuskat ja liikuttelu sai koiran aina ulvomaan tuskasta ja meidän sydämen huolesta rikki. Onneksi siis tilanne kuitenkin korjaantui heti maanantaina.

Ja siitä aloitettaan jälleen uusi toipuminen.
Valvottiin koiran kanssa vuorotellen eikä päästetty Kiboa nousemaan istumaan 30 tuntiin, siis ennen kuin oli kokonaan toipunut nukutuksesta ja epiduraalista.
Täytyy kyllä myöntää, että Mika valvoi huomattavasti enemmän. Ja kovillehan se ottaa :) 1-2 tuntia unta ja hereillä, sitten taas hieman unta. Viikko siinä taisi vierähtää ilman yhtenäistä unta. Ulkona paistoi aurinko, mutta eipä sitä pahemmin jaksanut huomioida. Hetkellisesti piristyi kun pääsi piipahtamaan ulkona sen 10 min :)

Heti kun Kibo pääsi jaloilleen, ulos ja huomasi että voi astua jalallaan alkoikin sitten parempi vaihe. Ja kun koira alkoi piristymään ja tekemään ulkona tikustakin asiaa koska ei halua sisälle, saatin jo mekin hymyä huulille ja uutta virtaa.

Oltiin kaiken kaikkiaan Kibon kanssa kotona kaksi viikkoa. Eli eiköhän se ole ihan hyvin vierihoidettu :) Ainakin hoitamisesta ja kotona sisällä olosta sai valtavan määrän työnmotivaatiota ;)

Nyt kun Kibo on jo niin iloinen ja leikkisä ei enää muistakaan että on mukamas ollut rankkaa! Niin äkkiä se unohtuu tällaisessa tapauksessa missä toipuminen on nopeaa ja kivut todellakin jäivät leikkauspöydälle. Tänään mennään tikkien poistoon ja jos saataisiin myös kuvat uudesta lonkasta.
Eli operaatiossahan sahattiin lonkkaluun pää pois sekä poistettiin lonkkamalja, miten paljon, sitä en kyllä nyt vielä tiedäkään...tilalle siis rakennettiin uusi malja. Uusi lonkka, mikähän se pallo on, nivel?istutettiin pitkällä tapilla omaan lonkkaluuhun. eipä siis ihme kaiken sahaamisen jälkeen että koiralla oli niin paljon kipulääkitystä.

Tällä hetkellä tylsintä on kun ei pääse niille pitkille lenkeille.  Mieli palaa aurinkoisille lenkkipoluille ja tuntuu että kehon joka solu huutaa että mikä on kun ei ole mitään liikettä. Talven vähäinen liikunta näkyy ja tuntuu, eiä todellkaan positiivisella tavalla....
Kibon kanssa siis yhdessä kuntoudutaan :)

Jos jo ensi viikolla päästäisiin fysioterapeutille ja vesiterapian voisi aloittaa. Siitä sitten pikku hiljaa jossain vaiheessa uimaan.

Hyvillä mielin mennään eteen päin ja odotellaan ihanaa kesää innokkasti.

Päivä 13

Päivät on menneet oikein hyvin.
Kibo astuu jalallaan hienosti ja olisi niin valmis pidempiin lenkkeihin.
Tänään onkin viimeinen päivä kun joku on Kibon kanssa kotona ja huomisesta alkaen on sitten yksikseen. Huomenna on kulunu ensimmäisestä leikkauksesta kaksi viikkoa.

Otsin Kibolle lisää älypelejä ja ollaan treenailtu peruuttamista ja jalkojen ympäri menemistä ja muitakin toko juttuja. Otin naksuttimen käyttöön ja hyvin on treenit sujuneet.

Tänään käytiin vuosaaressa pikku lenkillä ja ja nuuskuttelemassa uusia tuulia. Kibo innostui niin, että jopa sutasi takakoivillaan muutaman kerran! Se EI ole vielä sallittua! Häntä oli niin tiukasti kippuralla ja koko koiran olemuksesta näki miten se oli onnellinen päästessään toisiin maisemiin ja hajumaailmoihin.

Hieman ulkoilut on hankalia koska Kibo tahtoisi mennä pidemmille lenkeille. On siinä kyllä piteleminen parin kuukauden ajan. Täytyy toivoa että saataisiin perjantai lääkäri käynnillä kuvat leikkausjäljestä mukaan.

Himppis kävi Kibo jälleen yksi päivä moikkaamassa, mutta Kibo on unohtanut miten herrasmies käyttäytyy ja Himpulaa vähän pelotti Kibon mahtailu.

No, kun koirat pääsee jälleen lenkeille yhdessä ja muutakin puuhaamaan niin eiköhän kaikki palaa ennalleen :)

Huominen kyllä jännittää, mitä kaikkea Kibo onkaan yksin saanut aikaan ;)

Päivä 9

Tähän sitten loppui Kibon vierihoito.
Nukuttiin viime yönä yli viikkoon ensimmäinen yö molemmat omassa sängyssä ja hyvinhän yö menikin. Kibo nukkui osan yötä patjalla olohuoneessa ja osan yötä omalla yöpaikallaan sängynvieressä. Ei mitän piippausta tms. kuulunut ollenkaan.

Muutenkin Kibon vointi on kohentunut huimaa vauhtia.
Eilen oli lähes laittanut ranttaliksi ;) tylsyyttään tietenkin.

Syön maton.

Syön sukan.

Olen hyvä, enkö olekin <3

Kibon ikiomat lelut.

Jei!

Hurmuri.

Ollaankin mietitty, että Kibo on saanut sille aivan riittävän määrän liikuntaa ja muuta aktiviteettiä koska on olut kotona aina ihan rauhallinen ja tyytyväinen. Ei ole koskaan tehnyt mitään pahojaan. Mutta nyt kun kivut alkavat vähentyä eikä pitkiä lenkkejä voi tehdä, pitää keksiä jotain muuta puuhaa, siis tehdä vähän "pahojaan" :)

Joten, kipaisin eläinkauppaan ja ostin alkuhätiin pari aktivointilelua.

Keksinpäs miten tämä tyhjenee.

Ensi viikolla tulee sitten lisää aktivointileluja. Tekstin mukaan ovat vaikeita ja toivotaan niin, niistä olisi silloin pidempiaikaista iloa Kibolle.

Eilen alkoi takapänhallinta kurssia johon menin Hipun kanssa. Ainakin tämä ensimmäinen kerta pelkästään oli jo tosi antoisa. Hipun kanssa oli tosi mukavaa treenata koska se on niin innokas ja jaksaa olla aktiivinen koko tunnin ja sain sieltä loistavia harjoituksia Kibolle, heti kun vaan niitä voi alkaa treenaamaan.

Treenattiin siis pyörimistä molempiin suuntiin, peruttamista sekä astumista erilaiselle alustalle. Ensi viikoksi pitää opetalle hyppääminen jonkun päälle...se nyt ei Hipulle tuota mitään ongelmaa :D Ja Kibo ei tule koskaan hyppäämään joten siihen pitää kehittää jotain muuta.

Ensi viikon  perjantaina Kibolta poistetaan tikit ja samalla se käy silmälääkärillä koska on alkanut usein hieroa etenkin vasenta silmäänsä. Voihan se olla että ihan muuten vaan, mutta pitää ne kuitenkin käydä tarkastamassa.

Tänään on kuudes päivä, siis kahdeksan kriittistä vielä jäljellä!

Kiitän joka päivästä joka on mennyt hyvin ja pelkään seuraavaa ja mahdollista kompurointia, liukastumista tai jotain mikä voisi horjuttaa jo niin hyvin lähtenyttä toipumista.

Päivä 7

Parvekkeella on mukavaa :)
Siellä saa olla hetken omassa rauhassa ja varmaan kutinakin helpottaa kylmässä.
Meille se tarkoittaa sitä, että joku istuu ikkunan edessä ja vahtii että koira pysyy filtin alla.

Päivä 6

Yö olisi mennyt muuten oiken hyvin, paitsi....
Kibon karvat kasvaa takaisin huimaa vauhtia ja etekin nivusia kutittaa, kutittaa valtavasti! Joten yöksi on laitettava koppa päähän ja klo 3 alkoi kamala valitus kun ei päässyt nuolemaan ja kirputtamaan itseään. Sitä sitten jatkuikin aamuun asti.

Lähdettiin aamulenkille klo 7 ja hyvin tuli sillä 10min lenkillä kaikki tarpeet. Jälleen kuulin kovaäänistä protestointia kun käännyttiin niin pian takaisin kotiin päin. Toinen kapinoinnin aihe on se mantteli, se on vaan Kibon mielestä ihan kamala kapistus :) mitä sitten vaikka lämmittääkin.

Muuten toipuminen näyttää nyt valoisalta. Kibo astuu ihan hyvin tassullaan, ei varaa sille kokonaan painoa mutta kävelee ihan hyvin.

Eilen illalla säikähdin kun tuli keittiöön ja meni mun taakse liukkaalle lattialle ja jotain siinä tusasi ja vingahti. Onneksi mitään ei sattunut.

Äsken äijä jopa innostui hieman leikkimään, repimään sen suosikki karvalelun jämää. Pitihän sinne hieman herkkua laittaa sisälle, raukalle jotain puuhaa muuten tylsään oleskeluun.

Päivä 5

Yö meni levottomasti ja valvoen.
Päätettiin että koira ei maasta nouse ennen kuin takapää pitää ja on tolkuissaan.
Noin kolmesta saakka uikutti ja piipitti.
Joten heti aamusta soitin Apexiin ja meille varattiin oikein lääkärille aika rakon tyhjennykseen.

Sepäs vasta olikin kaamea kokemus!!
Lääkäri laittoi koiran pöydälle ja jo ennen sitä koira alkoi täristä ja tutista, pelosta!!
Lääkäri yritti puristaa rakkoa, ei onnistunut koska Kibo laittoi niin kovin vastaan että oli aivan jäykkänä. Haki sitten hoitajan paikalle joka kovakouraisesti puristi koiraa ja sai koiran ulvomaan tuskasta. Siinä vaiheessa Mika sanoi että nyt tämä riittää ja Kibon rakkoa ei puristamalla tyhjätä. Hoitaja sanoi että rauhoittaa koiran ja yrittää sitten. Siinä huokailimme että ei taas!
Lääkäri oli kuitenkin päättänyt toisin ja katetroi koiran ja vielä erittäin  ohuella putkella jotta homma ei olisi niin kauheaa. Ja hyvinhän se sitten meni. Kibo tietenkin peloissaan uikutti koko ajan muttei sillä mitään kipuja ollut.
Ja tulihan sieltä pissaa!! Pienen limupullollisen verran. Siis ihan valtava määrä. Ei ihme että oli hieman levoton aamuyöstä.

Samalla sain kysyttyä onko kutinaan jotain apua. Lääkäri suositteli Virabacin Dermacoolia jota voi suihkuttaa ajellulle iholle 2-3 kertaa päivässä ja aine sisältää mm. viilentävää mentholia.
Kyllä siitä hetkeksi olikin Kibolle apua. Etenkin nivuset ja polvi tuntuu kutisevan.

Kotona ehdittiin olemaan hetken aikaa kun jo ortopedi soitti ja kyseli Kibon kuulumisia. Samalla saatiin ohjeet antibiottikuuriin, eli kaksi kuuria syötetään peräkkäin jos vatsa sen kestää. Lääkäri kertoi että tänään pitäisi koiran kokeilla astumista jo varpailla, huomenna koko jalalla ja 3-4 päivän päästä varata jo suht paljon leikatulle puolelle.

Kibo ottikin lempimatollaan hyvän asennon ja torkkui hetken. Kohta kuitenkin koira jo nousi istumaan ja asento näytti hyvältä. Nostettiin se pystyyn ja tosiaan, varpaat oli hyvin maassa. Siirrettiin Kibo sen "sairasvuoteelle", varavuoteen patjan päälle, ja otettiin kaikki parin tunnin torkut. Se teki hyvää, viime yö kun jäi erittäin vähälle ja pätkittäiselle unelle. Mehän valvoimme jälleen vuorotellen koiran vieressä aamuun saakka. Kibo tulee saamaan niiiiiin paljon tuota vierihoitoa, että joskus kun palaa omaan sänkyyn on kaikki varmaan ihmeissään :D sitä odotellessa, koska se tarkoittaa myös sitä, että toipuminen on hyvässä vauhdissa ja on tosiaankin toiveita nähdä Heimopäällikkö Kimponen meitä  juoksuttamassa kesällä.

Päivä 4, takaisin alkupisteeseen

Soitettiin aamulla Apexiin kun Kibo ei edelleenkään varaa leikatulle jalalle ja siinä tuntuu olevan kovat kivut.
Lääkäri vastaanotti Kibon heti ja laittoi kuviin.
Eikä syyttä ole äijä valittanut!!
Proteesi oli mennyt pois paikoiltaan, hurjalta kuva näytti :( oli luiskahtanut ihan hulluun asentoon, sisäänpäin. Yleensä menee sijoiltaan ulospäin.

Ja röntgen pöydältä Kibo vietiinkin suoraan leikkaussaliin.
Nyt sitten on tiedossa jälleen yksi piiiiiiiitkä ja piiiiiiiinaava päivä!!
Palkaton loma-anomus on jo esimiehelle jätetty ensi viikoksi.

Eipä ihme ettei niitä askeleita ole nähty!
Mutta kuten Mika totesi, vaikeuksien kautta voittoon. Kunpa nyt kaikki menisi hyvin.
Kaksi viikkoa on kriittistä aikaa ja tällä kertaa Kibo kuului siihen 10% jolle käy sitten näin. Tietenkin, eihän mikään muu olisi voinutkaan olla mahdollista.

Päivä 3

Viime yö meni jo oikein hyvin.
Kibo oli toki vielä levoton ja vaihtoi asentoa usein ja välillä vähän kipsutteli olohuoneessa.
Ollaan siis rajattu sille alue pelkästään olohuoneeseen koska vain tälle alueelle meillä riitti mattoja ;) Nyt meillä näyttää kuin turkkilaisella mattokauppiaalla, lattia on peitetty eri värisillä matoilla ja kauppiaan nukkumapaikka on kaupan takahuoneessa.

Mutta edelis yön kauheta lääkepaniikit oli tiessään ja Rimadyl antoi ihan levollisen olon.

Päivä on muutenkin mennyt oikein mukavasti. Ollaan hieman ulkoiltu, Kibo on päässyt hetkeksi parvekkeelle ja tietenkin lepäämiseen menee vielä iso osa päivästä.

ruoka maistuu jo hyvin ja aamulla söi kupistaan ihan itse.
Ainoa asia mikä tällähtekellä vaivaa mieltä on isomman hädän tekeminen. Se on vallan jäänyt unholaan...tovottavasti pian jo pinnistelisi kasan tulemaan :)

Päivä 2

Rytmit on tietenkin aivan sekaisin. Milloin on yö, milloin päivä, kohta en edes itse sitä tiedä. Pari tuntia unta, hereille, hetki unta, hereille on nyt rytmi.

Viime yö se vasta kauhujen yö olikin!
Annoin koiralle puoli 3 aikaan Tramal kipu lääkkeen, siis opioideihin kuuluva lääke. Kaikki meni ok, koira nukahti ja tuntui olevan "tyytyväinen" kunnes 4.40 se alkoi.
Aivan kaamea huuto, kiljuminen, läähätys...koira oli aivan paniikissa ja yritti pyöriä ja hyöriä levottomana. Siinä me kaksi aivan paniikissa yritettiin koiraa rauhoitella.
Soitin tietysti pieneläinsairaalaankin ja kyselin neuvoja. Sieltä saottiin oireiden olevan ihan normaaleja. Osa koirista kestää huonommin kyseistä lääkettä. Neuvoksi vaan että seuraavalla kerralla pienempi annos.
No, Kibolle seuraava annos on puhdas 0. Ei yhtään enää kyseistä lääkettä!

Olin yöllä tosi tyytyväinen että koira pissasi ja kakkasi, nyt ollaan jälleen lähtökuopissa. Ei tule pissa ei ja minä en sitä puristamalla sa tulemaan. Nyt on "armonaikaa" 3 tuntia ja jos kahteen mennessä ei ole pissinyt, tulee jälleen lähtö Apexiin rakon tyhjennykseen.

Ollaan toki käytetty Kibo ulkona ja toisten koirien pissojen hajuilla mutta ei se ole kiihottanut sitä pissimään. Aamulla laitoin Kibolle manttelin päälle, se on tosi hyvä, suojaa peppua ja lonkkia, mutta eihän se mantteli päällä suostunut tällä kertaa edes liikkumaan! Heti kun pääsi manttelistaan eroon kipitti vähän matkaa, ilman "tulosta".

Toisaalta kyllä kestäisi pissaamatta varmaan sen 20 tuntia, mitenhän muiden koirat?
Pisimmillään normi arkena joutuu pidättämään sen maks. 10 tuntia. Minusta sekin on jo aika pitkä aika. Mutta ei ole koskaan ollut kovin hätäinen senkään ajan jälkeen.

Äsken Kibo sai aamulääkkeet ja söi ihan hyvin ruokansa, nyt makaa aivan rauhallisena mato päällä. Kumpa tekisi hätänsä ulos kun herää, se olisi jälleen koko päivän pelastus!

Ja pisut liritettiin ja pitkästi, jes, ja iltapäivällä vielä toisenkin kerran. Sillä kerralla olikin jo sitä mieltä että nyt mennään sit kunnon lenkille ;)

Otin pois suojalapun haavan päältä ja haava näyttääkin oikein hyvältä.

Päivä 1

Yö meni kuten arvata saattoi.
Kovasta lääkityksestä johtuen Kibo oli levoton, piipitti ja aivan tolkku poissa.

Kauluri saatiin ottaa pois heti kotiinntultaessa lupauksella että ihan joka sekuntti joku vahtii koiraa. Kibo oli hieman voinut pahoin ja pesin kaulurin ja koiran posken. Onneksi ei ole millään tavalla kiinnostunut kyljessä olevasta kipulaastarista. Kun tuli se hetki, että molemmat nukuimme (toinen tietenkin Kibon vieressä ja toinen sohvalla) laitettiin kauluri siksi aikaa kaulaan. Muuten sitä ei tosiaan ole tarvittu ja Kibollakin on mukavampaa.

Saatiin koira syömään 1 aikaa yöllä hieman ja samalla annettua ensimmäinen antibiootti (Kefavet vet viikon kuurina) samaan kyytiin maistui pieni annos myös vettä.

Käytettiin Kiboa ulkona pissan toivossa parin tunnin välein mutta ei se pisu vaan tullut.
Aamu alkoi siis Rimadyl kipulääkkeellä ja jatkui parin tunnin kuluttua Tramal kipulääkkeellä.
Silti 11 aamulla oli pakko lähteä viemään Kibo uudestaan Apexiin kun pissaa ei vaan tullut (klo 16 torstaina oli rakko edellisen kerran tyhjennetty). Kibon hoitaja sattui olemaan paikalla ja antoi koiralle sen tarvitseman avun. Tällä kertaa myös näytti mistä kohtaa pitää painaa jotta koiran saa pissaamaan, tärkeää tietoa! Heti kotiin tultua Kibo nukkui pidemmän pätkän erittäin rauhallisesti.

Unien jälkeen olikin vuorossa muutamat huojuvat ensiaskeleet. Olohuoneen lattia onkin vuorattu kaikilla mahdollisilla matoilla mitä meiltä löytyi jottein Kibo vaan vahingossakaan pääse liukastumaan.

Sitten hieman ruokaa särkyläkkeellä. Ruokaa on mennyt tosi pieninä annoksina, juonut sentään on jonkun verran. Tämän jälkeen ulkona käynti 0 tuloksella.

Aina ulkona käynnin jälkeen Kibo nukkuu pidemmän pätkän, ehkä tunnin, rauhallisesti. Varmaan on hiema puutunut paikat kun joutuu makaamaa samalla kyljellä koko ajan ja saa helpotusta kun on hetken sylissä/tuettuna pystyssä.

Vähän kyllä jännittää että saanko koiran illalla pissaamaan...jos en, odotus venyy todella pitkäksi!

Selvästi iltapäivällä Kibo alkoi jo näyttää siltä, että on ihan tässä maailmassa. Silmät olivat virkeämmän näköiset ja korvatki reagoivat :)

MUOKS:

Vielä päivän päätteeksi Kibo teki pikku kävelylenkin (kolmijalkana, ei varaa yhtään leikatulle puolelle) ulkosalla ja samalla pissasi ja kakkasi. Se oli varsinainen HURRAA huudon paikka.

Leikkaus

Vihdoinkin leikkaus on ohi ja Kibo on kotona.

Eilen käytiin uimassa ja pestiin koira hyvin. Myös pötköt olivat mukana.

Hippu kertakaikkiaan rakastaa uimista!

Brutuksen taidonnäyte

Uinnin jälkeen Kibosta puhalleltiin vedet pois ja vielä lopuksi hiustenkuivaajalla ihan kuivateltiin, sen jälkeen ajettiin suoraan Apexiin ja koiralle laitettiin kylkeen kipulaastari. Mikä tietysti tarkotti sitä, että kyljestä ajeltiin isolta alueelta karvat pois.

Ja koska kipulaastari on erittäin myrkyllinen ja pötköt olivat meillä hoidossa Taijan ollessa yövuorossa oli Kibon pidettävä kauluria. Kauluri on tällä kertaa oikein hyvän kokoinen mutta syöminen ei onnistunut, siinä Kibo sai hieman apua ;)

Tänään oli sitten vihdoinkin itse leikkauspäivä.
Kibo vietiin Apexiin aamulla klo 8 ja ensitöikseen lääkäri otti röntgenkuvat. Varsinkin pyydettiin tarkastamaan oikea etutassu jota oli linkannut. Mitään kuvissa ei kuitenkaan näkynyt ja se oli jo yksi huokaisun aihe. Lääkäri sanoikin, että usein maallikko ei osaa erottaa mitä tassua koira ontuu ja varsinkin tällaisissa tapauksissa kun toinen puoli on aivan romuna on asiaa vaikea havaita. Tultiin siis siihen johtopäätökseen että lonkka on ollut niin kipeä että on näyttänyt siltä kun koira olisi linkannut etu tassua.

Sen jälkeen lähdettiinkin töihin ja Kiboa alettiin valmistella leikkausta varten.
Lääkäri lupasi soittaa kun operaatio on ohi ja tunnit olivat piiiiiiiiiiiiiiitkiä ennen kuin odotettu soitto tuli.

Leikkaus oli mennyt hyvin ja kuvissa kaikki näytti onnistuneelta. Olin vitsaillut Kibon siskon omistajalle Ritvalle että miltähän puudelilta Kibo näyttää kun karvat on ajatteu takapäästä pois.
Totuus selvisi illalla kun käytiin Kibo hakemassa kotiin ja varsinainen shibapuudeli sieltä meille syliin annettiinkin :D

Kibo the shibapuudeli <3

Huomiseen saakka vaikuttaa vielä epiduraali ja Kibolle pitää antaa kauhea määrä kipulääkettä ja antibioottia ja saatiin jo valmiiksi korvatipat mitä sitten laitetaan sen nahkaan kun tulee itseään kuitenkin paljon nuolemaan. Tikkien poisto 12 päivän päästä. Varmasti seuraavat kolme päivää on aika raskaita, mutta eipä ole helppoa sittenkään kun Kibo on jo paremmassa kunnossa ja menoa on hillittävä vähintään 2 kuukautta. Lenkit 2 viikon jaksoissa 3xpäivässä ensin 10 min, 15 min, 20 min, 30 min ja sitten pikkuhiljaa normiin liikunta määrään. Heti kun vain voi, aloitetaan vesiterapia ja jatketaan uimisella. Ruokailuun täytyy nyt kiinnittää erittäin paljon huomiota ja mahdollisesti siirtyä 2 kk dietti nappuloihin jottein painoa pääse tulemaan lisää.
Netalle kurjin juttu, Kibo ei saa mennä rappuja 2 kk ja koira on hieman liian painava Netalle kannettavaksi. Mutta ehkä asioita pystyy järjestelemään :)

Tästä on hyvä jatkaa, ihanaa kun leikkaus on ohi ja koira kotona <3

Vähäistä liikuntaa

Eipä ole ollut rimadylistä mitään apua Kibolle.
Jörtsä on erittäin jäykkä ja könkkäävä noustessaan ja vetreytyminen kestää kerta kerran jälkeen pidempään. Ollaan siis jouduttu tekemään erittäin lyhyitä lenkkejä, n. 30 min kerralla. Jos on tehty pidempiä on loppu ilta ollut koiralla aika tuskaista.

Eilen ilmeisesti ulkoilu meni ihan okei, koska Kibo jopa innostui, tarkoitan todella INNOSTUI, leikkimään aika pitkäänkin illalla. Haki palloa, heitteli kengänpohjaa ja temppuili uuden kengän kanssa mihin oli laitettu isoja kuivatun keuhkon palasia.

Alkaa tässä jo omakin kunto rapistua ihan olemattomaksi :)

Ikäviä uutisia

Meidän kisuneidit matkasivat yhdessä taivaaseen tiistaina 28.2.2012.
Sydän murtuen vein tytöt viimeiselle matkalle.

Vaikka Kibo ja Lissu olivat ainaiset riitapukarit, on koira silti etsinyt kissoja. Käynyt kurkkimassa sänkyjen alta että missä se Lissu lymyilee ja voisiko sitä vähän haukata tassusta.
Lissulla oli tapana kiusata Kiboa ja juosta sitten karkuun sängyn tai tuolin alle ja Kibo istui siinä edessä ja aina kun kissan tassu vilahti yritti koira siitä haukata. Näin leikittiin.
Tosipaikan tullen oli leikki kaukana! Lissu tähtäsi aina hurjimmillaan suoraan silmiin.

Lilli tykkäsi kölliä Kibon pedeillä eikä koira koskaan ajanut sitä pois. Tai sitten ne pötköttelivät lähes kylkikyljessä. Lilli oli niiiiiin pitkä pinnainen ettei voi olla toista sellaista. Harmi vain, että Lillin sydän särkyi kun Taija muutti pois ja kissan sen jälkeinen elämäntehtävä oli syöminen.

Eläinlääkäri nätisti sanoikin, että ei kissat kuolemaansa sure, vain sitä jos niillä ei ole hyvä elämä. Ja miten paljon Lissu lopulta olisikaan kaivannut kaveriaan? Tai miten pahasti koirat olisivat saaneet silmilleen, joten tultiin siihen lopputulokseen että kisuneidit ovat eläneet hyvän ja rakastetun elämän ja päättävät elämänsä yhtäaikaa.

Joten hyvää matkaa rakkaat kisuneidit ja viekää Laville terveisiä <3

Lissu ja Lilli

Seuraavat huonot uutiset tulivat heti seuraavana päivänä, keskiviikkoa 29.2.

Brutus kävi selkäkuvissa ja sai ei ollenkaan odotetun tuloksen.
Selässä oli runsaasti kalkkeutumia, niskasta lantioon asti. Meidän pikkuinen Brutus <3
Hyvä kuitenkin että Taija käytti Been kuvissa, nyt kaikki osataan tukea oikealla tavalla Brutuksen elämistä ja olemista ja ottaa toimissamme huomioon vallitseva tilanne.
Tässä varmaan myös syy Brutuksen kävelytyylille mikä on välillä hieman pompotteleva ja pitää toista takajalkaa ylhäällä.

Riennettiin unen pötteröistä Brutusta katsomaan heti töistä päästyä.
Siellä se pötkelö viluisena tutisi filtin alla.
Siinä onkin opettaminen että ei saa hypellä ja miten nostetaan koiraa oikein. Mutta onneksi Brutus on erittäin älykäs koira ja oppii helpostikin asioita.

Itselle tuli kauhean pahamieli kun tuli mieleen miten Kibokin on keilannut Beetä. Miten paljon sitä onkaan sattunut ja miten vaarallista moinen on ollut!! Ei yhtään ihme että Bee saa nykyää kauhean raivokohtauksen Kibolle kun K alkaa hepuloimaan. Ja ihan aiheesta!

Nyt tuntuu ihan samalta kuin silloin kun sai tietää Kibon lonkka tulokset. Kun vaan se järki kukkisi päässä enimmäkseen. eihän tämä Brutuksellekaan maailmanloppu ole. Ja sama kuntokuuri kuin K:llakin, uintia ja vapaana metsässä juoksentelua vaihtelevassa maastossa jotta lihakset pysyvät kunnossa.

Brutus vauvana

Näillä taas mennään.

Viikko vielä Kibon leikkaukseen. Alkaa jo jännittämään. Pian jörö pääsee ainakin osittain kivuistaan eroon.

Kevättä odotellessa.