Mai kotona!

Joo, näin tapahtui eilen illalla.
Lääkäri katsoi, että nesteytyksellä ei ole enää lisäarvoa Main toipumisen kannalta koska typykkä oli jo erittäin pirteä, niin pirteä että pureskeli tippaletukuja poikki, urakalla ;) Olivat siis laittaneet sille kopan päähän ja sitähän Mai erityisesti vihaa!

Eli haettiin myöhään sunnuntai illalla Mai kotiin.
Riemu oli molemminpuolista. Mai ei tiennyt kumpaa olisi pusutellut ja halinut ja hyppi ja loikki meidän välillä.

Käytiin vielä läpi muutamat arvot, jotka jo tiedettiinkin.

Mukaan saatiin iso nippu papereita.

Sunnuntai iltapäivällä urea arvo oli hieman noussut, 12,5 mutta krea arvo laskenut 139 vaikka nesteytys oli lopetettu. Ureaa saattoi nostaa hieman lihapitoinen ruokavalio. Mennään tiistaina kontrolliin jossa nähdään millaisina arvot on pysynet vai ovatko kovin muttuneet.

Mailta oli otettu iso liuta erilaisia kokeita.
Maksa-arvot olivat kunnossa ja maksa normaalin kokoinen, ACTH-testi negatiivinen (Addisonin tauti), munuaisten ultraus, borrelia ja sydänmato negatiiviset, virtsatutkimukset moneen kertaa jnejne. Kahden sivun verran kaikkea!

Lääkärin kanssa käytiin puhelimitse läpi muutama mieltä vaivannut asia.
Maita ei tulisi nukuttaa, ainakaan kovin kavyin perustein jos ollenkaan. Mai ei tule koskaan elämänsä aikana enää syömään tulehduskipulääkkeitä eikä Mai tule koskaan saamaan pentuja. Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa on erittäin suuri riski munuaisten suhteen. Vielähän ei tiedetä onko tullut pysyviä vaurioita vai toipuko tyttö mahdollisesti kokonaan koettelemuksestaan. Suhde kokonaan toipumiselle on 50%.

Maipun kotiin palaaminen sai Kibon hieman kurtistelemaan kulmiaan, mutta ei aikaakaan kun ne jo tanssivat omaa iltatanssiaan. Eikä Kibon kurtistelusta ollut enää merkkiäkään.

 

 

Mai söi illalla hyvin ihan pelkkää nappulaa, halusi leikkiä älypallolla. Tästä tosin aiheutui ripulia! Mikä tarkoitti auttamatta sitä, että juostiin koko yö Main kanssa ulkona.

 

Maanantain aikana Mai on syönyt jonkun verran, ei kovin hyvin mutta vähän kuitenkin kerrallaan. Soitettiin varmuuden vuoksi Viikkiin ja lääkäri oli sitä mieltä että tilane on ok. Mai on pirteä (=kiusaa Kiboa), juo ja pissa normisti. Tutkailtiin neidin niskanahkaa joka ei oikeen kunnolla palautunut. Läkäri sanoikin naurahtaen, että ei tuollaiselta potilaalta niskanahasta kokeilla mitään vaan tsekataan lapaluiden kohdalta ja tutkaillaan ikeniä. Tällä saralla kaikki loistavasti!!

 

 

Nyt sitten jännitetään millaiset tulokset huomenna tulee....

Täytyy sanoa, että kyllä nää tälläset keväät alkaa jo riittämään!!!

Yllätysretki Haminaan

Netan poikaystävä on Haminassa RUK:ssa ja neidin piti lähteä poikaystävänsä äidin kanssa la aamulla aikaisin omaispäivää viettämään. Petrin äiti kuitenkin sairastui ja me lähdettiin sitten yllätysretkelle.

Päivä olikin mitä hienoin ja oli mukavaa olla pois kotoa, odottamasta.
Kibo nautti uusista tuoksuista ja paikoista.

Käveltiin kolmisen tuntia Haminaa ristiin rastiin ja käytiin rannassa jätskillä.

Kibo kevyttä askellusta on varsinaisen ilo seurata ja tuntui että Kibokin sai muuta mietittävää kun missä Mai mahtaa luurata.

Käytiin paikallisesta Mustista ja Mirristä ostamassa Kibolle uusi panta, samanlainen Rukka kuin Maipulla, toki äijälle sopivan värinen, siis musta. Kaupassa oli tuollaiset kolme kavera muuten vaan/näytillä?? en tiedä.

Pirteää!

Jälleen oli arvot laskeneet, crea 140:n ja urea 10,9.
Loistavaa!! Hieno MAI <3

Tyttö se oli varsin onnellinen jälleen meidän saapumisesta. Saatiin erittäin innostunut vastaanotto ja puuuuusuja paaaaljon. Siinä pyyhkiytyi samalla puolen tunnin odotus kun teholla oli niin paljon väkeä ja kotiuttamisia sattui samaan aikaan.

Nähtiin hoitava lääkärikin ohimennen.
Kertoi Main urea arvon olleen torstaina 24. Normi arvo 2,5 - 8,5. Joten tämä arvo on huikeasti laskenut

Ensin mentiin Maipun kanssa ulkoilemaan.

Mammaa, täältä tullaan <3

En tykkää tästä kanyylistä ollenkaan!!!

Sävy sävyyn.

Napa selkärangassa :(

Tehtiin koetilan mailla n. 20min lenkki. Loppuvaiheilla Maita alkoi jo selvästi hieman väsyttämään. Hetki vielä istuskeltiin teho-osaston oven takana nauttien auringosta. En olisi halunnut pästää tyttöä sisään ollenkaan <3

Sisällä Mai söi hyvällä halulla kalkkunajauhelihaa. Ja hoitaja oli huomannut meidän ulkoilun aikana että neiti ole purru tippaletkunsa poikki ;) ja vaihtanut samalla häkkiin uuden ja kuivan peiton. Huomasi myös, että Mai oli syönyt heidän tarjoamaa ruokaa. Jääkaappiin jäi vielä nokare kalkkunaa. Hyvä että ruoka maistui.

Hymynaama <3

Parantuneita arvoja

Jei, odotettu puhelu tuli vihdoinkin iltapäivällä.
Maipu on paljon virkeämpi ja crea arvot laskeneet 170. Jeiii!! Addisonin tautia ei ole.
Lääkäri oli varma, että tämä romahdus on seurausta nukutuksesta. Tästä eteenpäin tuleekin olla erittäin varovainen jos Maipu joskus vielä joudutaan nukuttamaan. Tulee harkita hyvin tarkkaan onko se tarpeellista! Toivottavasti ei ole.

Käytiin neitiä illalla katsomassa ja se oli niin iloinen meidät nähdessään että. Tuli pusuja ja hammaspusuja ja ropellikorvat ja hännän heilutukset. Oltiinkin ulkona varmaan vartti ja nuuskuteltiin joka paikka tarkkaan. Pisuja tuli parit. Kiboa kurkittiin auton ikunasta ;)

Hieman sai sydän rauhaa. Jospa tää tästä. Vielä saisi se crea arvo pudota.
Huomenna jännitys jatkuu!

Hyvä Maipu, mun sitkeä sissi <3
Kova on ikävä ja odotan innolla että saan Mussukan takas kotiin hääräämään.

Kun kaikki menee pieleen

Mailla oli maanantaina 20.5 leukamurtumasta jälleen yksi jälkitarkastus.
Samalla keskusteltiin vaurioituneesta hampaasta, M1:stä ja päätettiin että se poistetaan samalla kertaa.
Leikkaus oli sujunut hyvin ja haettiin Mai iltapäivällä kotiin.
Neiti söi hieman ja tiistaina olikin innokkaampi syömään. Tosin joi paljon ja käytiin yölläkin pisulla. Vielä ei juurikaan kellot päässä soineet!!! Tai sitten sitä vaan ei halunnut kuulla mitä aivot yritti kertoa.
Keskiviikkona aamulla saatiin kipulääke, metacam, menemään pienen ruokamärän kera ja tämän jälkeen ei mitään! Mai käänsi pään pois aina kun sille yritti tarjota ruokaa. Ei edes sen rakastama maksapasteija kelvannut.
Torstai aamulla soitin hammaspolille jossa hoitaja kertoi että ei ole normaalia hammaspoiston jälkeistä käyttäytymistä ja sanoi että voimme mennä mihin tahansa eläinlääkäriin. Hetken keskustelun jälkeen päädyttiin kuitenkin siihen, että Mai vietiin Viikkiin tarkempaa tilannekatsausta varten.

Mai oli siis juonut runsaasti, pissannut paljon ja oksennellut. Ja edelleenkään ei se tietoisuus halunnut tulla päivänvaloon!
Odoteltiin Viikissä vuoroamme tunnin verran, sen jälkeen hoitajan haastattelu jonka jälkeen lääkäri tuli paikalle. Ja sieltä ne sanat tuli, munuaisten vajaatoiminta.....Sillä sekunnilla alkoi vyörymään mieleen tilanne hieman reilun kolmen vuoden päähän....Lavi!!! Eihän tää voi olla mahdollista!!!! EI MAI!!!!! Päässä pyöri ja silmissä meni filmi miten hoitaja aikanaan kantoi pientä Lavia ja sen jälkeen ei ikinä enää sitä nähty.

Lääkäri otti Maista verinäytteen ja sen tulosta saimme odottaa hyvin pitkän tunnin. tulos oli pelätynlainen. Crea arvo oli koholla, 217!! Moneen kertaan käytiin läpi miten oireet olivat alkaneet, onko ollut ennen oireita. Mutta ei, Mai on ollut ihana ja pirteä ad/hd häärääjä <3 Joten epäilyt kohdistuivat maanantaiseen nukutukseen tai Addisonin tautiin.

Näin Mai siirrettiin suoraan teho-osastolle ja joutuu olemaan sairaalassa 2-4 päivää, ainakin. Ihan siitä riippuen miten neidin tila kohenee.

Luovutin Main lääkärin hoteisiin ja lähdin itkien töihin.
Iltapäivällä lääkäri soitti ja selvensi Main tilannetta. Nestetys oli aloitettu heti, Mai oli saanut pahoinvointia estävää lääkettä ja kaikki muut arvot oli ok, paitsi nesteytyksestä huolimatta crea arvo jatkoi nousuaan, ollen 243, mikä jo hipoo kolmannen asteen munuaisvauriota. Myös natrium arvot oli alhainen mikä taas viittaisi Addisoniin. Fosfaatti myös pikkuisen koholla, mutta se ei ollut kovin tärkeää koska Mai on vielä niin nuori ja yleensä on nuorilla koirilla korkeampi. Vaikka Mai on vaisu, muuten ei ole mitenkään äärimmäisen huonossa kunnossa.

Illalla käytiin Maita katsomassa (tämä oli siis se paikka missä Lavikin oli ollut). Neiti otti meidät iloisesti korvat ropellilla, häntä heiluen vastaan. Käytettin Maipuli pisulla ja sitten neiti kiiruhtikin jo äkkiä takaisin kopperoonsa. Toin Maille kotoota omaa herkkuruokaa ja kalkkunajauheliha maistuikin oikein hyvin. Siinä samalla sain syötettyä kalkkunan seassa hieman erittäin voipitoista munakasta. Otin mukaan myös pari lelua, niitä luonnollisesti hinkattiin ensin Kibossa ja vielä oma filtti. On siellä häkissä sitten ainakin oman perheen tuoksut mukana. Aika äkkiä Maipua alkoi väsyttää ja 15min rajakin tuli vastaan. Sinne häkkiin mun rakas Tänttähääräni jäi <3

Tänttähäärä, kun kaikki oli vielä hyvin.

Nyt odotellaan tämän päivän verikokeiden tuloksia.
Pidelkää kaikki peukut ja tassut pystyssä että crea arvo lähtee laskuun ja mikäli mahdollista pysyvää vauriota ei jäisi.

IRAP-hoito

Saatiin hyvä vinkki hajuerottelu opelta ja näin alan tutkailemaan IRAPia.
Hoito on ainakin vaikuttanut kipeään polveen.

Voi miten ihanaa olisikaan jos Kibo saisi tästä avun kipuilevaan lonkkaansa!!

Kibo n nyt siis käynyt ensimmäisessä tutkimuksessa ja saanut kaksi kertaa piikkiä takaisin itseensä.
tiedä sitten auttaako juuri tämä hoito, vai tukihoitona lisäksi saadut Cartrophen piikit?
On rimadyliäkin jonkun verran jouduttu antamaan.

Jokatapauksessa Kibo on pirteä, liikkuu todella kauniisti ja käyttä nyt tasapuolisesti molempia takatassuja.

Ollaan käytetty Kiboa myös fyssarilla pari kertaa ja siellä hieronnan lisäksi koira on juossut vesimatolla. Takapää treenejä ollaan sitten tukitoimina tehty kotona ja Mai on ollut mainioana apuan siinä hommassa ;)

Kibo myös heiluttaa aika paljon häntää! Tosin Main täytyy aina liittyä siihen toimeen :D ehkä satunnaisesti myös silloinkun tullaan kotiin.

On tosi mukavaa että Kibo tuntuu tällä hetkellä olevan kivuton.

Viikonloppu kivaa.

Oltiin koirien kanssa liinalenkillä ja ensin mentiin kentälle heittelemään palloa.
Saadusta vapaudesta huumaantuneena Kibo olikin heti lähtöön leikki tuulella ja annettiin koirien hetken aikaa riemukkaasti leikkiä.

Maita jännitti kyllä aika paljon ja oli nöyränä ja meni selälleen heti kun Kibo lähestyi mutta kyllä se uskalsi myös juosta Kibo perässäkin.

Kibo oli kuuliainen ja kun käsky kuului lopetti Main keilaamisen ja oli ihan nätisti. Oli aivan mahtavaa katsella kun koirat leikki niin hienosti!