Valoa tunnelissa?

Kibon korva alkaa jo olla parempi, enää siellä ei näy rupimaista "massaa" eikä korva kutise. Sitä ei siis enää rapsutella eikä koko ajan tarvitse ravistella päätä saatika jäytää sitä jalkaa millä korvaa rapsutettiin. Sekä yksi vallan mainio juttu, Kibo saa yöt nukuttua rauhallisesti.
Siitä edes takas kävelystä jo olisi pitänyt tajuta, että kaikki ei ole kunnossa. Sitä vaan ajatteli kaiken johtuvan kipeistä lonkista. Varmaan niistäkin, mutta viimeaikainen levottomuus on johtunut korvasta. Lienee se ei särje, mutta on inhottavan tuntuinen. Joskus sitä on kauhean hankala havaita. Väillä ei punoita yhtään ja syvemmällä korvassa on sitä rupimaista massaa. Siis kokki bakteeria.

Tänään oli mukavaa päästä uusilla valjailla metsälenkille, pitkästä aikaa! Teki todella hyvää molemmille. Kyllä sitten valittiinkin varsinainen reitti. Ensin Kibo vei mut laskettelurinteen laelle, huhhuh ;) ja sitten valittiin pidemmällä lenkkipolulla ihan kauhee metsäreitti!! Mitä ylä- ja alamäkiä. En varmaa olekaan moista polkua ennen kulkenut, en ainakaan muista. Mutta joku siellä oli fillarilla mennyt ;) jäljistä päätellen.

Itsellä on paljon pirteämpi olo ja parempi mieli kun koirakin vaikuttaa iloisemmalta, voi paremmin.
Ja miten paljon sekin sitten vaikuttaa siihen että koirakin on iloisempi?

Nämä ihanat ilmatkin saa mielen pirteäksi. Syksy kauniit värit, talven odotus. Vuodenajat on mahtava keksintö!

Uintia a la mäyräkoirat

Vaikka Kibo ei uimaan päässytkään polskuttelivat mäykkypäykyt altaassa "innoissan" ;)

Brutuskin oli niin häkeltynyt, että ei reagoinut mitenkään vaikka uittaja oli mies ja nappasi koirat tuosta noin vain kainaloonsa ja vei altaaseen.

Ja miten mäykyt uivatkaan!!
Pikkiriikkinen Himppiskin polskutti Brutuksen tahdissa ja B ui kovaa...kiire oli mamman luo.
Brutus jopa oikein hyppäsi välillä veteen.

Aikamoisia murusia <3

Peruuntunut uimareissu

Eilen Kibon pitä päästä uimaan, mutta eheiii, ei tietenkään.
Jäpikän korva alkoi jälleen oireilla ja ei kun Apexiin.
Ja miksä muukaan kuin kokko bakteeri se siellä taas kokkaili keitoksiaan. Siis seuraavat 2 viikkoa aamuin illoin antibiootti tippoja korvaan. ja sitähän Kibo ihan erityisesti rakastaa...korvien putsausta ja tippoja :( Antaa laittaa kyllä ihan nätisti kaikki mutta välillä pitää vähän räpistellä vastaan.

Tänään mennään sitten jälleen ortopedille. Kibo on nyt kohta viikon ollut kolmijalkana ja pidellyt ylhäällä nyt vasenta takajalkaa. Kumpa tätä lajia taas olisi ollut riittämiin ja Kibon vointi tasaantuisi. Päästäisiin ottamaan ne Carthophen piikit ja nähtäisiin olisiko niistä mitään apua.

Tämän päivän lääkäri käynti jännittää ihan erityisen paljon...

muok.21.10
Ihan turhaan pelkäsin lääkärillä käyntiä.
Jo äänestä kun pyysi Kibon huoneeseen kuulsi ärtymys.
En näköjään ollut lukenut edellisiä ohjeita kunnolla kun siihen viitattiin joka lauseessa.
Polvessa ei mitään vikaa Mikan epäilyistä huolimatta ;) vaan kaikki, ihan kaikki, johtuu lonkista. Ehkä kipeä korvakin on ollut osasyyllisenä.
No, jatketaan lääkkeillä ja jos saadaan Kimponen edes hetkellisesti hieman parampaan kuosiin käydään ottamassa piikki kuuri ja katsellaan onko niistä apua.

Näillä mennään. Ja rinnalle tulee toinen kipulääke jos ei pärjää.
Turhaa siis jännitin.
Kai tässä pitää alkaa pikku hiljaa jotenkin relaamaan ettei ota niin kauheesti stressiä.

Viimeinen arkitottis kerta

Siihen loppui sitten sekin kurssi.
Kibo oli eilen jo lähtöön vähän masentunut kun papi oli koko päivän kotona muttei lähtenyt Kibon kanssa ulos vaikka miten pyysi.
Kibo olikin pikku torkuilla kun piti lähteä ja ei ollut kauheen innokkaana lähdössä.

Paikalle oli tällä viimeiselläkerralla ilmestynyt jopa 5 koirakkoa.
Tehtiin seuraamisharjoituksia, maahan menoa....hmm...siis Kibohan ei todellakaan mennyt maahan. Katsoi mua taas silmäkulmasta korvat sivuilla, jäykkänä. Kouluttajakin alkoi nauramaan ja sanoi että koiran silmät on ihan viirulla ja se äyttää siltä että mene kuule ite maahan makaamaan, MINÄ en aio mennä :D Eli ei maahan menoa. Turhaa siinä nyt oli selittää että kylä se menee, oikeesti, ja jää siihen jopa odottamaan.

Seuraava harjoitus oli sellainen, että yksi koira kerrallaan liikkui ja kouluttaja liikkui myös, tullen välillä ihan liki. Kibo vaan katseli että mitäs siinä heilut ;)) Yksi pikku koira hieman räksytti tilanteessa. Muitakaan ei kouluttajan kävely häirinnyt.

Sitten käveltiin, käveltiin hitaasti ja juostiin ja koiran piti seurata. Kibo nätisti hihna löysällä seurasi.
Seuraavaksi katsekontakti...jep, oltaisiin varmaan vieläkin siellä kentällä jos sitä pitäsi odottaa. Kun en osaa sitä opettaa niin en osaa.

On se vaan niin, että ei noi tottelevaisuus jutut ole olenkaan Kibon juttuja. Sen juttu on esim. toi jäljestys. Ja siihen alan kyllä panostamaan keväällä. Mitenhän lajia voi harrastaa kastroitu koira? Kilpailla ei lienee voi.

Eikä tässä ole enää kuin pari viikkoa ja sitten alkaakin uiminen. Tosin vaan alkuun parin viikon välein.

Värikästä syksyn jatkoa kaikille karvakorville ja omistajilleen.

Jäljestystä

Taija kävi Brutuksen kanssa jälkikurssin ja tänään teki jäljet kaikille koirille.

Hippu pääsi radalle ensimmäisenä. Neidin oli hiukan vaikea keskittyä jäljen haisteluun kun Brutus kiljui kun "joutui" jäämään meidän kanssa odottamaan ja mamma katosi Hipun kanssa metsikköön. Hippu meni vähän kuin blondi, että joo, haisee ja mitä sitten, mennän jo leikkii poikien kanssa :D

Hippu jäljellä.

Seuraavana radalle läksi Brutus. Bee hoitikin homman kuin vanha tekijä. Nokka maahan ja menoksi. On se fiksu poika ja tykkää työskennellä nenällä. Vaikkei muuten esim lenkeillä ole kovin innokas nuuskija. Tosin mä luulen että Brutus olisi hyvä missä vaan koska tekisi Taijan mieliksi ihan mitä vaan ;)

Brutus tulee kaadolta.

Viimeisenä jäljelle lähti siis Kibo. Kibo ei pahemmin tarvinnut hommaan houkutella. Alkumetrillä piti hieman ohjata jotta seurasi jälkeä. Hyvin pissi jäljenpäälle ja löysi makuut ja kaadon. Tästä taitaa tulla Kibon laji! Harmi ettei kokeiltu jo kesällä.

Kibo lähdössä jäljelle.

Tehtiin vielä lenkki muutamalla metsä poikkeamalla ja käväistiin lopuksi puistossa. Päästiinkin isolle puolelle ja koirat olivat jälleen erittäin nätisti keskenään. Brutusta välillä vähän ärsytti ja oli selkä karvat pystyssä mutta tappelua ei tullut. Kibo oli aika pitkälle taas siten, että ei voi vähempää kiinnostaa.

Kääk!

 

Erittäin mukava ip lenkki, kiitos Taijalle.

Terveystuloksia

Kibo Kennelliiton sivuilla http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI14905%2F10&R=257.

Eli herralla on suhteellisen huonot lonkat.
Polvet oli tutkimuksissa tiiviit, hyvät, hyvin muodostuneet mutta toisen lääkäri sai sijoiltaan. Tosin polvi palautui heti paikoilleen. Vaiva ei ole ollenkaan vakava ja on helposti korjattavissa. Me ollaan epäilty että jalan potkiminen johtuu tästä mutta lääkäri ole sitä mieltä että kaikki johtuu niistä huonoista lonkista.

Kibon lonkat kuvattiin syksyllä 2010 kun herra loukkasi itsensä rappusissa. Jo silloin ne alustavasti todettiin D:ksi. Lonkkamaljat ovat matalat ja luunpäät kulmikkaat.

Syksyllä 2011 Kibo kävi virallisissa tutkimuksissa ja kuvat lähetettiin liittoon. Tuoksena E. Lonkkiin oli jo alkanut tulla muutoksia, mikä tietää että ongelmat tulevat lisääntymään.

Kyynärät olivat hyvät ja silmätutkimukset tehdään myöhemmin.

Näkyvyyttä

Taijan vanha polvivamma alkoi vaivata ja kävin yhtenä iltana ulkoiluttamassa sohvamarsut. Taija on hankkinut mäykyille heijastinliivit sekä -hihnat. Lenkin päätteeksi käytiin puistossa. Kello näytti jo kahdeksaa illalla joten oli aika pimeää. Onneksi kolmikko voi olla yhdessä tappelematta puistossa.

Mäykkyjen juostessa liivit päällä ei niistä muuta näkynytkään ja minä nauroin ihan vedet silmissä. Näky oli varsin mainio kun pelkät keltaiset liivit vikelsivät pompotellen pitkin puistikkoa. Eihän mustaa ja ruskeaa muuten pimeässä voi nähdäkään. Kibosta sentään vilkkui vaalea perä ;)

Seuraavana päivänä käytiin päivittämässä Kibon heijastintuotteet.
Herra sai siis uuden ja sopivan!! heijastinliivin vanhan kippanan tilalle ja uuden pannan ja hihnan. Nyt kyllä koira näkyy. Tosin ihminen mustassa puvussaan saattaa jäädä vähemmälle huomiolle ;) Ehkäpä pitää jälleen kaivella heijastimet esille tai paremminkin ripustaa niitä jokaiselle perheenjäsenelle takkeihin laukkuihin jne.

Muistakaa päivittää omien koirien heijastin tuotteet!! Näkyvää syksyä <3

Kibon kaverit

Laitetaan nyt nämä ihanat ystävät myös uudestaan näytille ;)

Ihan ensimmäinen koirakaveri on tietysti Brutus. Pojat olivat mahtava kaksikko, aikanaan. Tilanne on sitten tietenkin muuttunut. Brutus kasvoi aikuiseksi ja kaveriksi tuli pikkuinen tyllerö, Hippu.

Brutus

Hippu

 

Kibo rakastui ensimmäisillä kesäpäivillään 2010 Harumiin. Ja vaikka muutkin tytöt on sitten vallan ihania, kukaan ei ole ollut ylitse Harumin. Rakkaus taisi alkuun olla molemminpuolista, mutta Harumin tullessa mamiksi ja mikä pahinta, Kibon veljelle, on rakkaus Kiboon sammunut ;)

Harumi

 

Meiko ja Kisu ovat myös ihania tyttösiä, Kisu ei ole Kibosta innostunut ollenkaan, Meiko leikki mielessä.

Kisu (b&t) ja Meiko

Tähän tulee jatkoa....

Harrastuksia

Jälleen vähän vanhoja juttuja...
Eli Kibon kanssa nyt syksyllä harrastettiin arkitottista ja rallytokoa Myky:n toimesta (Myllypuron koirayhdistys johon keväällä liityttiin).

5:n kerran arkitottis maksoi 10€!!! Mukavinta näissä harrastus jutuissa on ollut se, että treenit on ihan kotinurkilla joten sitä varten ei tarvitse lähteä mihinkään.

Arkitottiksessa ensimmäinen kerta meni Kibolta vähän niin kuin ohi. Paikalla oli liikaa muita koria (noin 20 koirakkoa), ihana nurmikenttä tuoksuineen ja samanikäinen uroskoira ja satoi kaatamalla. Sade onkin ollut meidän seurana 3 kertaa. Neljännellä kerralla ei satanut ja treenit sujui niin hienosti ettei koskaan ikinä ennen. Kibo teki pyydetyt/käsketyt asiat kuin nakutettu. Mukana olikin Jalostajan kinkkupasteija tuubi. Ei mikään Pirkka tms, tuubeilla on eroja ;) Kibo on oppinut seuraamaan, istumaan viereen, tulemaan luo (ainakin kun on hihnanpässä) maahan meno sujuu myös istumisen kautta ja silloin kun sattuu huvittamaan ;) Kaiken kaikkiaan mä olen todella tyytyväinen Kiboon. Poju on tehnyt parhaansa siihen nähden että ohjaaja (=minä) ei aina ole ihan kartalla mitä pitää tehdä tai miten.

3:n kerran rallytoko maksoi 15€. Eipä ollut sekään hinnalla pilattu, todellakaan. Mukavaa oli ettei tehty samoja liikkeitä puolta tuntia vaan lähdettiin heti treenaamaan rataa. Ensimmäinen kerta meni jälleen Kibolta vähän harakoille kun treenikaverina oli 4 daamia. Muuten radan tekeminen sujui hyvin ja nopeasti. Toisella kertaa ei oltukaan mukana ja viimeinen kerta...hmp....mitenhän sen kuvailisi...

Ehkäpä täydellinen nöyryytys olisi oikea sana ... :D
Oltiin käyty hakemassa Hippu ja Brutus meille, ehkä sillä HIpun matelulla oli jonkunlaista vaikutusta asiaan.
Joka tapauksessa, Kiboa ei vaan kiinnostanut eikä innostanut. Häiriintyi kaikesta ympärillä menevästä. Joku todella söpö tyttökoira jäi istumaan n. 20m päähän ja katselivat Kibon kanssa toisiaan. Tietysti juuri sillä hetkellä oli meidän vuoro mennä radalle. Kun koiran piti istua, istuihan se joo, mutta nenun piti osoittaa pohjoiseen niin herra länttäsi pepun mun jaloille ja nenä näytti länteen :D Tällä asenteella mentiin...

Hauskinta siinä on se, että sitten minullakin menee fiilis, alkaa naurattamaan enkä halua repiä koiraa mukaani. Sitten me vaan ihmetellään siellä radalla. Ja muut oppilaat kyllästyy. Kibon asento muttuu hieman, korvat menee sivuttain ja se mulkoilee minua silmäkulmastaan. Kaikki kertoo että hei, mua ei nyt kiinnosta, häivy :DD

Kouluttaja yritti ratkaista ongelmaa sillä, että piti koiraa hetken aikaa ja minun piti mennä kauemmaksi ja kutsua koiraa luokse. Kibo vähän vinkui ja teki voltteja mutta koska en häipynyt kokonaan sen näköpiiristä rauhottui ja piti katsekontaktin minuun. Mutta ei se radan tekeminen senkään jälkeen sujunut yhtään sen paremmi ;) Kiitettiin siis kouluttajaa ja lähdettiin kotiin.

Jos jotain olen oppinut niin sen, että pakottamalla ei onnistu ja kun Kibolla on tuollainen fiilis, se tarttuu myös minuun ja minä kyllästyn ja sitten on peli menetetty.

Vielä kerta on arkitottista ja sitten on treenit loppu tältä syksyltä. Kouluttaja sanoi, että treenikentällä voi käydä treenaamassa aina kun siellä ei ole muita ja niin me taidetaan tehdä.