Sivut

lauantai 12. toukokuuta 2012

Yhteenveto

Mitä ollaan opittu?

Ainakin se, että Kibolla kestää kauan toipua nukutuksesta, rauhoituksesta, epiduraalista ja muista "huumaavista aineista" ja tänä aikana koiraa on koko ajan jonkun vahdittava ja oltava vieressä.

Jos koskaan enää pitää karvoja ajella paljon pois ja se ei ala kasvamaan takaisin ensimmäisen viikon aikana, on koira pestävä antibiootti shampoolla muutamia kertoja.
Käsihygieniaan pitää kiinittää erityistä huomiota.
Ja koiraa on myös muistettava suojella niin kylmältä kuin auringoltakin.
Karvan kasvun alkuvaiheessa kannattaa käyttää koppaa ja vaikka esim mentholisuihketta auttamaan kutinaa, jos pääsee nuolemaan ja iho lievästikin tulehtuu se pitää heti hoitaa. Kibolle toimi Canonfite korvatipat ja koppa erittäin hyvin.

Kibolle ei sovi opiaatit, Tramalista koira menee aivan sekaisin, ulvoo, uikuttaa ja on aivan huumeessa.

Toipilasaikana piti myös miettiä tarkkaan ruoan määrää liikunnan vähyydestä johtuen.
Älypelit ja muu älylinen aktivointi on tärkeää koiran hyvin voinnin kannalta. Tuli myös todistettua se, että kuivanappulat, namina, aiheuttavat Kibolle korviin hiivaa tai bakteeritulehdusta ja ne vaihdettiinkin keitettyyn kanaa ja sydämeen.

Ja yksi erittäin mielenkiintoinen tieto oli se, että Kibolla on suhteellisen iso rakko. Pystyi olemaan pissaamatta 18 tuntia ja rakon koko reilut 3dl. Kokoasia selvisi toisella rakon tyhjennysreissulla. Myöskään pissaa ja kakkaa ei tule ennen kuin koira pystyy itse kävelemään.
Kakan tuloa helpotettiin parafiiniöljyllä joka auttoikin asiassa hyvin.

Myös se, että Kibo on sopeutuvainen, sitkeä, ei edes kovimmissa kivuissa ole agressiivinen hoitavalle ihmiselle.


torstai 10. toukokuuta 2012

Hurraa!!

Eilen keskiviikkona Kibo kävi leikkauksen jälkitarkastuksessa.

Mä jännitin iltaa varmaan enemmän kuin koskaan ennen. Kun kuvat oli otettu ja lääkäri istui koneen ääressä kuvia katsomaasa, aivan hiljaa ja tarkasti alkoi jo vatsassa kiertää.
Mikan kanssa molemmat samaan aikaan sanottiin että no, onko siellä jotain ja samalla hetkellä lääkäri kertoi että kaikki on oikein hyvin. Saatiin siis lupa liikkua ja Kibo sai "terveen" paperit.

Suuren suuri kiitos Esa Eskeliselle! Tuskin voi kiittää koskaan tarpeeksi.

Kibo joutuu loppu elämäänsä varomaan äkillisiä liikkeitä ja käännöksiä mutta muuten saa liikkua ja liikkua. Etenkin esim. hölkkä on hyväksi sekä uiminen. Ja kahden vuoden välien käydään kontrollissa ja toki jos tulee jotain oireita kuten esim. ontumista.

Loppu ilta Kibolla menikin toipuessa. Kovin poikaa väsytti, automatkalla kotiin ihan kuorsasi :D
Ihmeen hyvin kuitenkin oli jo tolpillaan hieman ennen kymmentä illalla ja yökin sujui varsin mukavasti.

Viikonloppuna kyllä palkitsen koiraa viemällä sen koirametsään ja rannalle ja treenailemalla tokojuttuja jonkun mahtiherkun kanssa.

Tässä vielä kuvat ennen leikkausta ja eilinen.

Lonkka ennen.

Lonkka jälkeen.