Kiireinen viikonloppu

Uimapäivä!! Jibii, tätä on taas odotettu.

Paitsi että tälle kerralle sattui huonosti niin, että kummityttö tuli viikonloppukylään ja bussi oli huonon kelin takia jo lähtöön 15min myöhässä.
Aikataulu meni äärimmäisen kireäksi.
Oltiin keskellä kaupunkia vielä kellon ollesssa 7 illalla ja Hyvinkäällä piti olla puoli 8...ei siis hyvältä näyttänyt.

Taija ajeli aika raskaalla kaasujalla ja ehdittiin sitten 15:sta minuutiksi uimaan. Uimalan pitäjä oli varsin mukava ja sanoi että seuraavat uimarit ovat ratauimareita joten saatiin lisää aikaa altaan toisella reunalla. Tällä kertaa mukana oli myös Meiko ja Kisu Elisan kanssa.
Siinä hopun keskellä ei kyllä pahemin ehtinyt sanoa muuta kuin moi ja moido ;) Märkien koirien kanssa ei tohtinut jäädä enää ulos höpöttelemään.

Itse uimalassa kaikilla sujui oikein mainiosti. Hippu tosin ei oikein jaksanut pitää itseään pinnalla. Neidillä ei ollut ensin liivejä päällä. Neiti kävi hakemassa lelua ja lelusta ei tietenkään luovuttu ja näytti kuin korkki olisi kellunut. Nenu enää hieman vedenpinnan päällä. Mikäs siinä sitten kuin minä menin altaaseen ja vedin neidin korvasta :) rampille. Sitten liivit päälle. Onneksi ei hätääntynyt vaan jatkoi uimista tilanteen jälkeen.

Brutus on hyvä ratauimari, suorittaja.
Kibo tykkää uida altaan takapäästä etupäähän ja sieltä meneekin itse altaaseen kun sille sanoo että uimaan. Mutta toiseen suuntaan uiminen on ihan mahdotonta!!

Meiko tykkää uida, mutta tuolla uimalassa ei uiminen olekaan enää niin kivaa ja minusta ei hetkeen kovinkaan tykätty kun vein neidin väkisin veteen ;) No, onneksi leppyy äkkiä ja sainkin sitten jo lopuksi pusuja <3
Kisu jolle uiminen tekisi todella hyvää on sitä mieltä että häntä lähes rääkätään kun joutuu uimaan, se katse!!! Miten syyttävä se onkaan! Ja miten julma mamma oli, kun kehtasi suihun jälkeen ihan kuivaimela kuivata. Kisu protestoi tätä asiaa äänekkäästi :D

Kukaan ei pystynyt ottamaan kuvia tästä reissusta. Ehkä sitten seuraavalla kerralla saadaan kuvaajakin mukaan :)

Ilmat viilenee..

Ilmojen viilentyminen on Kibolle erittäin ihanaa ja nautinnollista.
Siitä ihan huokuu valtava määrä energiaa mitä pitäisi saada purkaa juoksemalla, juoksemalla, riehumalla ja koko ajan ulkona olemalla. Tarkkaavaisuustaso on huipussaan mikä aiheuttaa myös sen, että kaikki uroksetkin noteeraa herkästi.

Tänään käytiin puistossa ja aidan toisella puolella sattui olemaan valtavan kokoinen ja jyhkeä rotikka uros. No mitä toi pieni kippura tekee...pinkoo tuhatta ja sataa aidalle, pysähtyy aidan rakoihin niin että takajalat nousee ilmaan ja alkaa uhittelemaan. Kaveri toisella puolella katseli Kibon touhuja hiljaa paikoillaan. Kibo räksytti, uhitteli, murisi ja tökki kuonolla aitaa. Koira täysin ilman mitään itsesuojelu vaistoa!!! Rotikka vaan vähän murahti. Sitäkin taisi naurattaa. Aika säälittävältähän se Kibo näytti siinä nenä rutussa aitaa vasten :D

Ei siinä muu auttanut kuin ottaa koira kiinni ja kytkeä hihnaan ja lähteä kulkemaan kotia kohden.

Jännää miten kuvaaminen ei jaksa innostaa tähän vuoden aikaan. Varmaan kun ei koskaan tiedä milloin alkaa satamaan tms. niin ei viitsi kantaa kameraa mukana.
Samoten ei yhtään ole jaksanut innostua koruilusta. Pöydällä olisi jotain aloitettuja juttuja, korjattavia...edes käytettyjä koruja ei saa laitettua takaisin pusseihin. Ne kyllä olisi syytä pussittaa jottei hopeat tummuisi aivan kokonaan.

Ilta hepulit

Elämä on ollut suht vilkasta viime aikoina.
Työt on häirinnyt koirailua :) ja Taijan asunnossa on alkanut remontti, joten sinne siis joka työpäivän jälkeen.
Eilen lähdettiin raskaan shoppailu reissun (naiset siis Bauhaussissa hämmästelemässä....onneksi Taija oli mukana joten saatiin kyllä oikein hyvää palvelua) päätteeksi koirien kanssa iltalenkille. Kibolla on aina tapana saada shibahepuli kotipihalla, mutta tällä kertaa sitä alkoi hepuloittamaan jo talomme läheiselä hiekkatiellä.

Hippu hermostui heti ja alkoi haukkumaan sekä juoksi Kibon ympärillä ja Brutus haki mammasta turvaa. Kibo säntäili sinne sun tänne ja samalla "ärisi ja murisi" ja nyki minua hihansuusta. Minä kiihdytin koiraa vielä villmpään säntäilyyn ottamalla sitä ohimennen poskista kiinni sekä tönimällä kylkiin. Siinä temmeltäesseä onnistuin saamaan Kibolta pannan irti kaulasta! Onneksi ei tajnunnut olevansa vapaa vaan jatkoi juoksemista meidän kaikkien ympärillä. Eikä missään lähistöllä ollut muita koiria!
Saatiin pienen houkutuksen jälkeen pussitettua Kibo minun ja Taijan väliin ja panta turvallisesti takaisin kaulaan.
Mutta huh että säikähdin. Onneksi Hippu tuoksuu vielä niin hyvälle, että jo se olisi pitänyt Kibon meidän kintereillä.

Jälleen tuli hyvä opetus, että himpun verran varovaisuutta peliin.
Jos koira olisi päättänyt lähteä omille teilleen, olisi se viipottanut menemään ilman pantaa ja mitään yhteystietoja. On se kuitenkin jotain oppinut!! Vielä reilu vuosi sitten olisi varmalla pinkonut ties minne.

Tai oikeastaan Kibo on oppinut puistossakin tulemaan luo eikä sitä tarvitse jahdata/houkutella/huijata tms. Riittää kun sanoo että mennään niin kyllä se sieltä tulee, joskus hitaammin joskus nopeammin. Mutta tulee. Ja se on mahtavaa! Isäntä on maailman paras houkutin, jos vaan sanoo missä papi on on koira jo valmiina pinkomaan osoitettuun suuntaa :D (Voitti muuten kesäpäivillä juoksussa kaikki muut paitsi dalmantialaisen, kun papi meni sinne parin sadan metrin päähän ja minä kuiskin korvaan että missä papi on, missämissä, mihin se menee :D ja koira lähti kuin tykin suusta kun vapaaksi pääsi).

Jos meille joskus se tyttöntyllerö tulee, ollaan niiiin paljon fiksumpia!! Kibo on ollut varsin hyvä "harjoituskappale", meidän oma shibaopas <3 .

Kibo 2-vuotta

Kibo täytti 2-vuotta.
Ei millään voi uskoa että vain niin vähän aikaa jässikkä on meillä ollut tai toisinpäin, että ihan kuin Kibo olisi ollut meillä aina!
Vaikka pojussa onkin hieman valuvikoja, ei me vaihdeta ikinä rotua ja yritetään pitää Kibosta parasta mahdollista huolta sen koko elämän ajan ja pitää elämä kivuttomana, mukavana ja hauskana.
Ainakin me ollaan saatu siitä kippurahännästä paljon iloa elämän.

Joten hyvää syntymäpäivää Heimopäällikkö Kimponen :)

Poikien yhteiselon loppu.

Sinne se Brutus sitten muutti omaan kotiinsa :(
Kukaan ei lopulta ollut kovinkaan innostunut asiasta (kotiin muutosta), paitsi kisuneidit.

Parin viikon ateljeessa nukkumisen jälkeen siirryttiin ihan makuuhuoneen puolelle ja siellä ne pojat nukkuivat omilla pedeillään vierekkäin oikein hyvin. Brutus jopa paremmin kuin Kibo! Ajatushan oli ateljeessa nukkumiseen, että Brutus ei juokse kissojen perässä. Mutta eipä se juossut. Nukkui kuorsaten <3
Yhtenä yönä Kibo oli erittäin levoton ja juoksi sinne suntänne kissojen perässä ja Brutus nukkui niin kiltisti omalla pedillä filtin alla ;)

Pojilla oli hauskoja ruttineja.
Ruokailun jälkeen Kibo meni parvekkeelle ja Brutus halusi leikkiä. Ulkoa sisään tultaessa pojat yleensä hetken painiskeli ja leikki.

Poikien suhde nousi jälleen lähes samalle tasolle kuin se oli ennen Hippua ja se oli oikein mukavaa.
Vaikka koko kolmikko olikin eilen yhdessä, ei porttia tarvittu ja yhteiselo sujui ongelmitta. Lienee tähän tarvittiin Hipun juoksut ja pojille yhteistä aikaa. Aijäaikaa :)

Kibo on nyt saanyt 3 Cartrophen piikkiä ja niistä on selvästi ollut herralle apua. Kipulääkkeitä ei olla annettu tänä aikana. Vielä yksi piikki odottaa jääkaapissa. Eilen Kibo sai oikein kunnoliset hepulit lenkin jälkeen kotipihalla ja juoksi piilottmaan puukapulaa hiekkaan. Ensin piti tietysti "hyökkäillä" mun kimppuun ja urista ja murista ja juosta karkuun. Sitä oli taas ihanaa katsella. Selvää piristymistä!

Eipä olla Kibon kanssa pahemmin leikitty ulkona kun on niin pitänyt varoa kipeitä lonkkia. Jos nyt voisi vähän alkaa jo juoksuttaa. Kibo nimittäin on sen tarpeessa Brutuksen lähdettyä. Herra on syönyt hyvällä halulla aina kipon tyhjäksi ja se on tiennyt lisäkiloja joita ei saisi missään tapauksessa tulla.
Olen miettinbyt jos veisin raukan synttäreiden kunniaksi kastroitavaksi ja samalla saisivat putsata hampaat. Hammaskiveä on luista huolimatta tullut jonkin verran. Ei kovinkaan kiva synttärilahja.... Mutta helpottaisi varmalla Kibon omaa oloa kun on niin tyttöjen perään.

Pakko vielä mainita, että kohta Brutus ja Hippu sekä Taija muuttavat melkein kotiin :) saman tien varteen joten pissitysreissut lyhenee mikä on oikein mukavaa kaikin puolin.

Ihanaa talven odotusta kaikille.

Poikien yhteiselämää

Pojilla on yhteiselo sujunut vallan mukavasti.
Yksi yhteenotto on ollut, sekin jälleen ihmisen hölmöyttä. Onneksi tällä kertaa pojat vaan metelöi eikä kukaan "loukkaantunut". Ruoka ja ahdas tila saavat Kibon hermot palamaan salamana.

Pojat on jopa jo vähän leikkineet ja makoilleet vierekkäin. Ihan niin kuin pieninä poikina. Se erityisesti lämmittä minun sydäntä.

Kaverit

Brutuksesta on tullut päivä päivältä rohkeampi. Eilen illalla jäpikkä oli sitten sitä mieltä että nyt alkaa hänen valtakautensa.

Vallankaappaus yritys ;)

Kibon ilme taitaa kertoa kaiken. Ei yhtään ärhennellyt, ei pyristellyt vastaan. Istui vain paikoillaan ja katseli minua että mamma hei, onkoha toi nakki ihan tosissaan. Kun Brutus ei saanut mitään reaktiota aikaiseksi, luovutti ja joutui tyytymään asemaansa :D

Ehkä se on jo iän tuomaa "varmuutta" / viisautta, mutta olin Kibosta erittäin ylpeä että otti tilanteen noin rauhallisesti. Vielä vuosi sitten moisesta olisi tullut ilmiriita.
Muutenkin olen ollut tosi ylpeä molemmasta pojasta kun ovat käyttäytyneet tämän reilun viikon erittäin kivasti. 

Brutus jopa voi leikkiä vaikka Kibo makaisi jossain lähettyvillä. Ja aamuruokakin sovittiin syömään tänä aamuna samaan aikaan keittiössä. Kylläkin siten, että Brutus oli toisessa päässä ja Kibo omalla paikallaan.
Kun ottaa heti kipot pois, ei samassa huoneessa syöminen tunnu olevan ongelma. Ja kunhan Kibo saa ensimmäisenä ruokansa :) tietenkin. Mitään luita tms. sellaista ei toki voi antaa poikien syödä samassa huoneessa.

Toivotaan että tämä mukava vire pojilla jatkuu Brutuksen vierailun loppuun saakka.

Hurraa, ensimmäinen Cartrophen piikki!

Vihdoinkin!
Vihdoinkin K on siinä kunnossa että päästiin ottamaan jäpikälle ensimmäinen piikki. Voi mä niin toivon että tästä sarjasta olisi apua. Nyt onkin ollut hieman parempi vaihe. Kibo on päässyt jopa puistossa pari kertaa juoksemaan. No, aika näyttää. Syksyt tuntuu olevan huonoa aikaa.


Eilen oltiin uimassa, vihdoin sitäkin!
Mukana allasta oli jakamassa Brutus, Kisu, Harumi ja Inari (InkkuKinkku, lempinimi sopii Inarille hyvin kun neiti on niin Kuningatar ja pieni ja hoikka).
Tällä kertaa ei tarvittu uittajaa. Kibolle ei tarvinnut kuin sanoa että uimaan ja herra ihan itse tallusteli rampilta veteen ja ponnati uimaan, uikin muuten kauheeta vauhtia!
Brutusta ja Kisulia sai hieman veteen houkutella ;) mutta nekin uivat niin reippaasti eivätkä pyristelleet vastaan.
Inari ja Harumi hyppelivät altaan toisella laidalla ja Inari ui jälleen kuin torpeedo.

Ja sitte illan kohokohta...Kummituskakku.

Huhuu ja Huhuun kaverit

Pojat

Brutus on nyt ollut meillä hoidossa viime viikon torstaista lähtien kun Hipulla alkoi juoksut.
Ensin hieman jännitti miten poikien yhteiselo sujuu. Olin kuitenkin päättänyt että portti pidetään auki ja pojat saavat luvan tulla toimeen ja olla tappelematta!

Kun haettiin Brutus, oli se autossa jotenkin alistuvan rauhallinen. Ihan kuin olisi tajunnut miksi hän lähti ja Hippu jäi (tämä lienee sitä inhimillistämistä :) ja kuvittelua koirien ymmärryksestä). Kuitenki kaikki lähti menmään heti vallan mainiosti. Ensimmäisenä iltana molemmat olivat hieman kyräileviä mutta mitään rähinää ei ollut.

Lenkillähän koirat on aina menneet ihan nätisti, vaikka Hippu olisi mukanakin.

Brutus meni nukkumaan Netan kanssa ja aamulla huoneesta pois kömpi erittäin väsynyt tyttö, Brutus tietysti pirteänä :D B kun ei vaan malta rauhoittua vaan pitää kuunnella kissoja, Kiboa ym. liikettä. Vaihdettiinkin yövuoroja ja näin minä nukun Been kanssa ateljeessa. Yksi yö on mennyt suht mukavasti, muut on ollet enemmän ja vähemmän kipsutusta sinne sun tänne ja vain vähän unta. Beetä kun ei voi jättää yöksi koko asuntoon jotta kisu neidit saavat edes joskus omaa rauhaa. Kissan pissaa on siis riittänyt....joka päivälle on jossain ylläri.

Brutus haluaa Lillin ;)

Meillä Brutus ei saa nappulaa ruoaksi, vaan "joutuu" syömään samaa Kibon kanssa. Vähän jännittää miten herran linjojen kanssa käy. Kovin vähän ruokaa sille saa antaa. Yksi merkittävä asia mikä on muuttunut ihan parissa päivässä on ulosteen määrä. Se on vähentynyt huomattavasti.
Välillä mietin, että nänköhän Brutus edes maistaa mitä syö, sellaista vauhtia kippo tyhjenee ja sitten ollaan ihan pokkana menossa Kibon kipolle. On siitä ollut sellainenkin hyöty, että Brutuksen täällä ollessa Kibo on jopa syönyt vihannespitoista mössöä :D Kippon ei tietenkään voi jättää mitään.

Tänään tiistaina aamulenkin jälkeen kotona Kibo jo jaakasi Brutusta leikkiin. Oli ihanaa seurata niitä kun Kibo meni B:n eteen pylly pystyssä, kuono maassa ja heilutti häntää, tuli fiilis että "ihan niin kuin ennen". B katseli hieman hämmentyneenä mutta ei murissut eikä nostellut karvojaan. Silti ei ihan vielä innostunut leikkimään. Kibo otti pienet shibahepulit ja yritti jopa lelulla saada Brutusta innostumaan. Tuloksetta.

Tietyllä tapaa Brutus kunnioittaa/pelkää Kibo mutta joskus se mäyräkoiran iso ego sieltä putkahtaa pintaan ja silloin on B vähän turhankin hullunrohkea. Yhtenä iltana puri poskesta ja yritti hypätä K:n selkään :) K oli onneksi vallan mainiolla tuulella eikä ollut moksiskaan asiasta.  

Hippukin kävi poikia moikkaamassa menneenä viikonloppuna. Se nyt ei ollut ollenkaan hyvä idea!! Molemmat pojat oli aika villeinä neidistä, ja miksei olisi, onhan ne viriileitä poikia! Brutus piipitti ja vikisi koko sen ajan kun Hippu oli meillä, Kibo osasi välillä jopa luovuttaa ja ottaa rennosti. Mutta, selväähän sekin on. Kibo ei ole koskaan sen kummemmin noteerannut Hippua ja tykkää hieman isommista tytöistä ;) Brutukselle puolestaan Himpula on se oma kultamussukka.
Hippu näytti itsestään ihan uusi piirteitä. Kun hermostui Brutukseen niin kovalla murinalla puri B:tä ja teki selväksi että nyt ei ole aika ;) Silti heken päästä jo hieman tarjoili pyllyään...varsinainen NAINEN :D

Tarjottiin pojille siitä hyvästä verijälki. Sen ne suoritti taas riemulla ja erittäin hyvin. Brutus on ihan mahtava kun seuraa jälkeä. Kibo meni hieman sekaisin ja meinasi lähteä B:n jäljelle välillä. Se oli meidän moka kun tehtiin jäljet niin lähelle toisiaan. Mutta muuten taas oikein onnistunut jälkihetki.

Ja sitten ei se vähäisin juttu.
Brutus täytti 2-vuotta maanantaina 31.10, onnea Brutukselle <3. Juhlittiin B:tä maksalaatikko&possunsuikale kakulla ja minä laulaa lurautin pojalle.

Brutus 2 vuotta.

Valoa tunnelissa?

Kibon korva alkaa jo olla parempi, enää siellä ei näy rupimaista "massaa" eikä korva kutise. Sitä ei siis enää rapsutella eikä koko ajan tarvitse ravistella päätä saatika jäytää sitä jalkaa millä korvaa rapsutettiin. Sekä yksi vallan mainio juttu, Kibo saa yöt nukuttua rauhallisesti.
Siitä edes takas kävelystä jo olisi pitänyt tajuta, että kaikki ei ole kunnossa. Sitä vaan ajatteli kaiken johtuvan kipeistä lonkista. Varmaan niistäkin, mutta viimeaikainen levottomuus on johtunut korvasta. Lienee se ei särje, mutta on inhottavan tuntuinen. Joskus sitä on kauhean hankala havaita. Väillä ei punoita yhtään ja syvemmällä korvassa on sitä rupimaista massaa. Siis kokki bakteeria.

Tänään oli mukavaa päästä uusilla valjailla metsälenkille, pitkästä aikaa! Teki todella hyvää molemmille. Kyllä sitten valittiinkin varsinainen reitti. Ensin Kibo vei mut laskettelurinteen laelle, huhhuh ;) ja sitten valittiin pidemmällä lenkkipolulla ihan kauhee metsäreitti!! Mitä ylä- ja alamäkiä. En varmaa olekaan moista polkua ennen kulkenut, en ainakaan muista. Mutta joku siellä oli fillarilla mennyt ;) jäljistä päätellen.

Itsellä on paljon pirteämpi olo ja parempi mieli kun koirakin vaikuttaa iloisemmalta, voi paremmin.
Ja miten paljon sekin sitten vaikuttaa siihen että koirakin on iloisempi?

Nämä ihanat ilmatkin saa mielen pirteäksi. Syksy kauniit värit, talven odotus. Vuodenajat on mahtava keksintö!

Uintia a la mäyräkoirat

Vaikka Kibo ei uimaan päässytkään polskuttelivat mäykkypäykyt altaassa "innoissan" ;)

Brutuskin oli niin häkeltynyt, että ei reagoinut mitenkään vaikka uittaja oli mies ja nappasi koirat tuosta noin vain kainaloonsa ja vei altaaseen.

Ja miten mäykyt uivatkaan!!
Pikkiriikkinen Himppiskin polskutti Brutuksen tahdissa ja B ui kovaa...kiire oli mamman luo.
Brutus jopa oikein hyppäsi välillä veteen.

Aikamoisia murusia <3

Peruuntunut uimareissu

Eilen Kibon pitä päästä uimaan, mutta eheiii, ei tietenkään.
Jäpikän korva alkoi jälleen oireilla ja ei kun Apexiin.
Ja miksä muukaan kuin kokko bakteeri se siellä taas kokkaili keitoksiaan. Siis seuraavat 2 viikkoa aamuin illoin antibiootti tippoja korvaan. ja sitähän Kibo ihan erityisesti rakastaa...korvien putsausta ja tippoja :( Antaa laittaa kyllä ihan nätisti kaikki mutta välillä pitää vähän räpistellä vastaan.

Tänään mennään sitten jälleen ortopedille. Kibo on nyt kohta viikon ollut kolmijalkana ja pidellyt ylhäällä nyt vasenta takajalkaa. Kumpa tätä lajia taas olisi ollut riittämiin ja Kibon vointi tasaantuisi. Päästäisiin ottamaan ne Carthophen piikit ja nähtäisiin olisiko niistä mitään apua.

Tämän päivän lääkäri käynti jännittää ihan erityisen paljon...

muok.21.10
Ihan turhaan pelkäsin lääkärillä käyntiä.
Jo äänestä kun pyysi Kibon huoneeseen kuulsi ärtymys.
En näköjään ollut lukenut edellisiä ohjeita kunnolla kun siihen viitattiin joka lauseessa.
Polvessa ei mitään vikaa Mikan epäilyistä huolimatta ;) vaan kaikki, ihan kaikki, johtuu lonkista. Ehkä kipeä korvakin on ollut osasyyllisenä.
No, jatketaan lääkkeillä ja jos saadaan Kimponen edes hetkellisesti hieman parampaan kuosiin käydään ottamassa piikki kuuri ja katsellaan onko niistä apua.

Näillä mennään. Ja rinnalle tulee toinen kipulääke jos ei pärjää.
Turhaa siis jännitin.
Kai tässä pitää alkaa pikku hiljaa jotenkin relaamaan ettei ota niin kauheesti stressiä.

Viimeinen arkitottis kerta

Siihen loppui sitten sekin kurssi.
Kibo oli eilen jo lähtöön vähän masentunut kun papi oli koko päivän kotona muttei lähtenyt Kibon kanssa ulos vaikka miten pyysi.
Kibo olikin pikku torkuilla kun piti lähteä ja ei ollut kauheen innokkaana lähdössä.

Paikalle oli tällä viimeiselläkerralla ilmestynyt jopa 5 koirakkoa.
Tehtiin seuraamisharjoituksia, maahan menoa....hmm...siis Kibohan ei todellakaan mennyt maahan. Katsoi mua taas silmäkulmasta korvat sivuilla, jäykkänä. Kouluttajakin alkoi nauramaan ja sanoi että koiran silmät on ihan viirulla ja se äyttää siltä että mene kuule ite maahan makaamaan, MINÄ en aio mennä :D Eli ei maahan menoa. Turhaa siinä nyt oli selittää että kylä se menee, oikeesti, ja jää siihen jopa odottamaan.

Seuraava harjoitus oli sellainen, että yksi koira kerrallaan liikkui ja kouluttaja liikkui myös, tullen välillä ihan liki. Kibo vaan katseli että mitäs siinä heilut ;)) Yksi pikku koira hieman räksytti tilanteessa. Muitakaan ei kouluttajan kävely häirinnyt.

Sitten käveltiin, käveltiin hitaasti ja juostiin ja koiran piti seurata. Kibo nätisti hihna löysällä seurasi.
Seuraavaksi katsekontakti...jep, oltaisiin varmaan vieläkin siellä kentällä jos sitä pitäsi odottaa. Kun en osaa sitä opettaa niin en osaa.

On se vaan niin, että ei noi tottelevaisuus jutut ole olenkaan Kibon juttuja. Sen juttu on esim. toi jäljestys. Ja siihen alan kyllä panostamaan keväällä. Mitenhän lajia voi harrastaa kastroitu koira? Kilpailla ei lienee voi.

Eikä tässä ole enää kuin pari viikkoa ja sitten alkaakin uiminen. Tosin vaan alkuun parin viikon välein.

Värikästä syksyn jatkoa kaikille karvakorville ja omistajilleen.

Jäljestystä

Taija kävi Brutuksen kanssa jälkikurssin ja tänään teki jäljet kaikille koirille.

Hippu pääsi radalle ensimmäisenä. Neidin oli hiukan vaikea keskittyä jäljen haisteluun kun Brutus kiljui kun "joutui" jäämään meidän kanssa odottamaan ja mamma katosi Hipun kanssa metsikköön. Hippu meni vähän kuin blondi, että joo, haisee ja mitä sitten, mennän jo leikkii poikien kanssa :D

Hippu jäljellä.

Seuraavana radalle läksi Brutus. Bee hoitikin homman kuin vanha tekijä. Nokka maahan ja menoksi. On se fiksu poika ja tykkää työskennellä nenällä. Vaikkei muuten esim lenkeillä ole kovin innokas nuuskija. Tosin mä luulen että Brutus olisi hyvä missä vaan koska tekisi Taijan mieliksi ihan mitä vaan ;)

Brutus tulee kaadolta.

Viimeisenä jäljelle lähti siis Kibo. Kibo ei pahemmin tarvinnut hommaan houkutella. Alkumetrillä piti hieman ohjata jotta seurasi jälkeä. Hyvin pissi jäljenpäälle ja löysi makuut ja kaadon. Tästä taitaa tulla Kibon laji! Harmi ettei kokeiltu jo kesällä.

Kibo lähdössä jäljelle.

Tehtiin vielä lenkki muutamalla metsä poikkeamalla ja käväistiin lopuksi puistossa. Päästiinkin isolle puolelle ja koirat olivat jälleen erittäin nätisti keskenään. Brutusta välillä vähän ärsytti ja oli selkä karvat pystyssä mutta tappelua ei tullut. Kibo oli aika pitkälle taas siten, että ei voi vähempää kiinnostaa.

Kääk!

 

Erittäin mukava ip lenkki, kiitos Taijalle.

Terveystuloksia

Kibo Kennelliiton sivuilla http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI14905%2F10&R=257.

Eli herralla on suhteellisen huonot lonkat.
Polvet oli tutkimuksissa tiiviit, hyvät, hyvin muodostuneet mutta toisen lääkäri sai sijoiltaan. Tosin polvi palautui heti paikoilleen. Vaiva ei ole ollenkaan vakava ja on helposti korjattavissa. Me ollaan epäilty että jalan potkiminen johtuu tästä mutta lääkäri ole sitä mieltä että kaikki johtuu niistä huonoista lonkista.

Kibon lonkat kuvattiin syksyllä 2010 kun herra loukkasi itsensä rappusissa. Jo silloin ne alustavasti todettiin D:ksi. Lonkkamaljat ovat matalat ja luunpäät kulmikkaat.

Syksyllä 2011 Kibo kävi virallisissa tutkimuksissa ja kuvat lähetettiin liittoon. Tuoksena E. Lonkkiin oli jo alkanut tulla muutoksia, mikä tietää että ongelmat tulevat lisääntymään.

Kyynärät olivat hyvät ja silmätutkimukset tehdään myöhemmin.

Näkyvyyttä

Taijan vanha polvivamma alkoi vaivata ja kävin yhtenä iltana ulkoiluttamassa sohvamarsut. Taija on hankkinut mäykyille heijastinliivit sekä -hihnat. Lenkin päätteeksi käytiin puistossa. Kello näytti jo kahdeksaa illalla joten oli aika pimeää. Onneksi kolmikko voi olla yhdessä tappelematta puistossa.

Mäykkyjen juostessa liivit päällä ei niistä muuta näkynytkään ja minä nauroin ihan vedet silmissä. Näky oli varsin mainio kun pelkät keltaiset liivit vikelsivät pompotellen pitkin puistikkoa. Eihän mustaa ja ruskeaa muuten pimeässä voi nähdäkään. Kibosta sentään vilkkui vaalea perä ;)

Seuraavana päivänä käytiin päivittämässä Kibon heijastintuotteet.
Herra sai siis uuden ja sopivan!! heijastinliivin vanhan kippanan tilalle ja uuden pannan ja hihnan. Nyt kyllä koira näkyy. Tosin ihminen mustassa puvussaan saattaa jäädä vähemmälle huomiolle ;) Ehkäpä pitää jälleen kaivella heijastimet esille tai paremminkin ripustaa niitä jokaiselle perheenjäsenelle takkeihin laukkuihin jne.

Muistakaa päivittää omien koirien heijastin tuotteet!! Näkyvää syksyä <3

Kibon kaverit

Laitetaan nyt nämä ihanat ystävät myös uudestaan näytille ;)

Ihan ensimmäinen koirakaveri on tietysti Brutus. Pojat olivat mahtava kaksikko, aikanaan. Tilanne on sitten tietenkin muuttunut. Brutus kasvoi aikuiseksi ja kaveriksi tuli pikkuinen tyllerö, Hippu.

Brutus

Hippu

 

Kibo rakastui ensimmäisillä kesäpäivillään 2010 Harumiin. Ja vaikka muutkin tytöt on sitten vallan ihania, kukaan ei ole ollut ylitse Harumin. Rakkaus taisi alkuun olla molemminpuolista, mutta Harumin tullessa mamiksi ja mikä pahinta, Kibon veljelle, on rakkaus Kiboon sammunut ;)

Harumi

 

Meiko ja Kisu ovat myös ihania tyttösiä, Kisu ei ole Kibosta innostunut ollenkaan, Meiko leikki mielessä.

Kisu (b&t) ja Meiko

Tähän tulee jatkoa....

Harrastuksia

Jälleen vähän vanhoja juttuja...
Eli Kibon kanssa nyt syksyllä harrastettiin arkitottista ja rallytokoa Myky:n toimesta (Myllypuron koirayhdistys johon keväällä liityttiin).

5:n kerran arkitottis maksoi 10€!!! Mukavinta näissä harrastus jutuissa on ollut se, että treenit on ihan kotinurkilla joten sitä varten ei tarvitse lähteä mihinkään.

Arkitottiksessa ensimmäinen kerta meni Kibolta vähän niin kuin ohi. Paikalla oli liikaa muita koria (noin 20 koirakkoa), ihana nurmikenttä tuoksuineen ja samanikäinen uroskoira ja satoi kaatamalla. Sade onkin ollut meidän seurana 3 kertaa. Neljännellä kerralla ei satanut ja treenit sujui niin hienosti ettei koskaan ikinä ennen. Kibo teki pyydetyt/käsketyt asiat kuin nakutettu. Mukana olikin Jalostajan kinkkupasteija tuubi. Ei mikään Pirkka tms, tuubeilla on eroja ;) Kibo on oppinut seuraamaan, istumaan viereen, tulemaan luo (ainakin kun on hihnanpässä) maahan meno sujuu myös istumisen kautta ja silloin kun sattuu huvittamaan ;) Kaiken kaikkiaan mä olen todella tyytyväinen Kiboon. Poju on tehnyt parhaansa siihen nähden että ohjaaja (=minä) ei aina ole ihan kartalla mitä pitää tehdä tai miten.

3:n kerran rallytoko maksoi 15€. Eipä ollut sekään hinnalla pilattu, todellakaan. Mukavaa oli ettei tehty samoja liikkeitä puolta tuntia vaan lähdettiin heti treenaamaan rataa. Ensimmäinen kerta meni jälleen Kibolta vähän harakoille kun treenikaverina oli 4 daamia. Muuten radan tekeminen sujui hyvin ja nopeasti. Toisella kertaa ei oltukaan mukana ja viimeinen kerta...hmp....mitenhän sen kuvailisi...

Ehkäpä täydellinen nöyryytys olisi oikea sana ... :D
Oltiin käyty hakemassa Hippu ja Brutus meille, ehkä sillä HIpun matelulla oli jonkunlaista vaikutusta asiaan.
Joka tapauksessa, Kiboa ei vaan kiinnostanut eikä innostanut. Häiriintyi kaikesta ympärillä menevästä. Joku todella söpö tyttökoira jäi istumaan n. 20m päähän ja katselivat Kibon kanssa toisiaan. Tietysti juuri sillä hetkellä oli meidän vuoro mennä radalle. Kun koiran piti istua, istuihan se joo, mutta nenun piti osoittaa pohjoiseen niin herra länttäsi pepun mun jaloille ja nenä näytti länteen :D Tällä asenteella mentiin...

Hauskinta siinä on se, että sitten minullakin menee fiilis, alkaa naurattamaan enkä halua repiä koiraa mukaani. Sitten me vaan ihmetellään siellä radalla. Ja muut oppilaat kyllästyy. Kibon asento muttuu hieman, korvat menee sivuttain ja se mulkoilee minua silmäkulmastaan. Kaikki kertoo että hei, mua ei nyt kiinnosta, häivy :DD

Kouluttaja yritti ratkaista ongelmaa sillä, että piti koiraa hetken aikaa ja minun piti mennä kauemmaksi ja kutsua koiraa luokse. Kibo vähän vinkui ja teki voltteja mutta koska en häipynyt kokonaan sen näköpiiristä rauhottui ja piti katsekontaktin minuun. Mutta ei se radan tekeminen senkään jälkeen sujunut yhtään sen paremmi ;) Kiitettiin siis kouluttajaa ja lähdettiin kotiin.

Jos jotain olen oppinut niin sen, että pakottamalla ei onnistu ja kun Kibolla on tuollainen fiilis, se tarttuu myös minuun ja minä kyllästyn ja sitten on peli menetetty.

Vielä kerta on arkitottista ja sitten on treenit loppu tältä syksyltä. Kouluttaja sanoi, että treenikentällä voi käydä treenaamassa aina kun siellä ei ole muita ja niin me taidetaan tehdä.

Mulle ei aleta...

Tyhmyydestä siis sakotetaan, tällä kertaa se tarkoitti justiinsa tätä että kaikki tähän mennessä tehdyt päivitykset menivät ja samalla monta mukavaa juttua, siis edellinen blogi, Kibo Kotishiba on nyt bittiavaruudessa.

Noh, eiköhän tuota päivittelyä siitä huolimatta löydy :D

Voisihan sitä jälleen kerran aloittaa sillä tutulla tarinalla.

Siis Netta halusi muutamia vuosia sitten koiran. Me ei heti lämmetty ajatukselle, asustihan meillä jo kaksi kisu neitiä. Kun mekin sitten innostuttiin päätettiin arpoa mikä se haluttu rotu siis olisi. Shibaa oltiin esitetty jo monesti mutta jossain vaiheessa se muuttui Japanin pystykorvaksi. Lopulta arpaonni suosi Mikan valintaa, siis papilon. Hetken tuumauksen jälkeen päätettiin että ei tää nyt näin mene ja Netta sai tehdä lopulta päätöksen. Siis shiba.

Ja näin käytiin hakemassa pikkuriikinen Lavi poika meille tammikuun lopulla 2010 ja näin meidän perheen jokaisen sydän meni kippuralle sillä sekunilla. Poju oli kaunis, niin kaunis, ja pieni. Katseli takapenkillä kotimatkan rauhallisesti ruskeilla silmillään. Oli kotona heti kuin kotonaan vaikka hieman pelkäsi kissoja.
Lavi ei kuitenkaan jaksanut leikkia kauheasti vaan väsyi pian. Vain 5,5 viikon yhteiselo päättyi lauantai iltana kohtaukseen kotona, Viikin eläinklinikalle ja sunnuntai aamuna pienen rakkaan tuskista päästämiseen. Ruumiinavauksen tuosten saaminen kesti 3 kk. Lopputulos oli että koiralla oli munuaiset täysin vajaavaisesti kehittyneet ym paljon muita vaivoja.
Samaisena sunnuntaina soitin shokissa kasvattajalle ja siellä oli vielä samasta pentueesta yksi poika jäljellä, siis Kibo. Näin läksimme siltä istumalta hakemaan koiraa kotiin.

Lavi <3

Kibo olikin hieman eri sorttinen kuin veljensä :D ISO lötkö, eikä lainkaan yhteistyöhaluinen hihnassa. Pikkuhiljaa sieltä pelokkaan ja osittain kovankin kuoren alta alkoi paljastua ihmisrakas alfa uros. Jokaiselle perhee jäsenelle tuli oma roolinsa. Mika on isäntä isolla I:llä, minä mamma pienellä M:llä, siis se joka tekee ikäviä juttuja, kuten pesee turkkia, leikkaa kynsiä ja käyttää miloin missäkin treeneissä, Netta se mukava kaveri joka vie ulos ja leikkii.

Kibolla ehkä olikin kovat odotukset niskassaan mutta vallan mainiosti on jätkä niistä "suoriutunut". Kohtalo oli päättänyt että Kibo kuuluu meille. Lavi sulatti kaikkien sydämet ensin ja Kibo pärjäsi kasvattajalla sen aikaa.

Tässä siis lyhyt versio meidän perheen ja shibojen alkutaipaleesta.