Perille päästyä todetiin että hei, nythän on talvi ja meri jäässä :D siis eipä muuta kuin jäälle kulkemaan.
Otin autosta varmuuden vuoksi Maillekin liinan mukaan. Aluksi hieman arvelutti Maille vieras ympäristö, mutta uskalsin kuitenkin päästää Main vapaaksi koska taskussa oli herkkuja ja tämä oli tietekin neidille kerrottu. Ja voi ihanuus!!! Koirat juoksivat aivan onnensa kukkuloilla ja mikä ihaninta, rintarinnan.
Tai enemmän kuin todellakin se majakka ja perävaunu. Mai piti Kibon liinasta kiinni ja välillä oikein ohjaili Kiboa eri paikkaan. Tunnelma oli seesteinen, ihana fiilis, kaikki oltiin enemmän kuin onnellisia <3
Kibo oli Maille todella nätisti, sai välillä hepuleita ja juoksi (=jyräsi) Mai kumoon, mutta siitä neiti ei välittänyt. Kellahti vain kyljelleen ja kun Kibo meni hieman pidemmälle pongahti pystyyn ja juoksi Kibon perään tai juoksutti Kiboa ittensä perässä. Tai juoksivat rinnakkain ja nuuhkivat samaa pilkkiaukkoa ilman pienintäkään ärinää tai murinaa. Ihmeellistä!
Välillä Kibo haki hyväksyntää Mikalta ja namin anokin sujui mallikkaasti. Koirien juoksentelun katsominen sai sydämen lähes pakahtumaan onnesta.Kunpa aina menisi lenkit näin ihanasti. Mutta mutta......kotikulmat on vielä joskus hankalia. Etenkin, jos joku jolle pitää elämöidä tulee vastaan. ja vielä kun se lopullinen tahdo puuttuu.
