Sivut

torstai 26. syyskuuta 2013

Kibolta meni tänään lonkka jälleen pois paikoiltaan.
JO viimeksi lääkäri totesi, että jos tehdyillä toimenpiteillä ei nyt pysy paikoillaan ei mitään ole tehtävissä.

Näin ollen, Kibo lähti viimeiselle matkalle, oman perheen ympäröimänä.

Hyvää ja turvallista matkaa rakas. Annoit meille enemmän kuin me koskaan pystyttiin antamaan sinulle.

Myös tämä tulee olemaan tämän blogin viimeinen päivitys.

Tähän voi vain todeta, the end.

lauantai 3. elokuuta 2013

Päivittelyä

Eipä ole tullut päivitettyä tänne juurikaan mitään pitkään aikaan.
Ja onhan tässä taas sattunut ja taphtunut tällä välillä.

Maipun tilanne on tällä hetkellä oikein hyvä. Käytiin neidin kanssa HauMaussa kesäkuussa ja arvot oli siellä hieman normista koholla. Nyt on ruokahalu ollut ihan kohdillaa ja kerääkin normi tyyliinsä. On ollut pirtsakka ja ihan oma itsensä.


Mutta, eihän tietenkään kaikki näin hyvin voisikaan olla.
Kesäkuun lopulla makasin lattialla ja Kibo tuli rapsutettavaksi mun viereen. Siitä lähtiessään teki tiukan mutkan ja vingahti, proteesi meni siis pois paikoiltaan!
Seuraavana yönä ei siis nukuttu. Koira oli erittäin kivulias. Onneksi saatiin Apexiin aika ja lonkka vedettiin takaisin paikoilleen.
Jotenkin Kibo tuntui kuitenkin oireilevan lonkkaa ja potkutti aika ajoin, ihan kuin jotain olisi ollut pois paikoiltaan.
Ja näin heinäkuun ekalla viikolla kun harjasin Kiboa, meni lonkka jälleen pois paikoiltaan!
Oltiin silloin Viialassa ja vietiin koira Hattulan Univettiin. Koska eivät saaneet lonkkaa paikoilleen, Kibo jäi sinne yöksi koska maanantaina oli paikalle tulossa ortopedi.
Hän ei kuitenkaan lähtenyt operoimaan proteesi puolta vaan lähetti Kibon Kouvolaan. Mehän luultiin että Kibon oma ortopedi olisi jo kesälomalla. Soitin kuitenkin Apexiin ja iloksi saatiin kuulla, että Esa oli vielä paikalla. Erinäisten vaiheiden jälkeen Esa otti koiran leikkauspyödälle tiistaina puolen päivän aikaan.

Nivelkapseli oli revennyt ja siitä tullut kudosaines oli mennyt nivelkuppiin mikä puhdistettiin. Nivel laitettiin paikoilleen ja nivelkapseli korjausommeltiin ja tukitoimentoimenpiteenä siihen ommeltiin kaksi 8 muotoista tukiommelta. Lonkkaluuhun laitetiin kaksi koukkua ja reisiluunpäähän kaksi koukkua ja niiden väliin nailon lenkit poismenon estämiseksi. Lisäksi pakaralihasta siirrettiin pari senttiä tukemaan myös niveltä, pakaralihas kiinnittettiin kahdella ydinnaulalla ja tesäslanka silmukalla.

 

Tällä kertaa Kibo tuntui olevan paljon kivuliaampi kuin itse proteesin laitto kerralla. Kipu lääkkeitä annettiin melkein kaksi viikkoa ja ihan myös sitä kamalaa Tramalia. Tosin Tramal on kyllä varsin oivallinen lääke kun siitä löytää oikean annostuksen. Maille ja Kibolle se tuntuu olevan n 1/4 täydestä annoksesta.

Näin aloitettiin siis jälleen lenkkeily 20min, 3xpäivässä 2 viikon ajan ja sen jälkeen 40 min 3xpäivässä ja tällä määrällä nyt mennään. 1,5 kk rajoitettu liikuntaa hihnassa jonka jälkeen palataan pikkuhiljaa normi liikuntaan.

Molemmille onkin varatty fyssarille käynti perjantaiksi.
Saadaan selvyys mikä on Main kunto ja paljonko se kärsi munuaisjuttujen aikana ja Kibolle pitkäaikainen toipumis-suunnitelma. Edessä Kibon kanssa elämän kestävä takapään kunnossapito.

Jos näillä tukitoimilla proteesi ei tule pysymään paikoillaan, ei asialle voi tehdä muuta kuin ottaa proteesi pois jolloin jäljelle jää lonkkaluunpään sahaus. Ja olemme päättäneet, että se on Kibolle liian rankkaa ja jos näin ikinä tulee käymään, on siinä vaiheessa Kibolle ainoa tie päästää se kivuistaan Lavin luo.
Kibolla on ollut vajaaseen neljään vuoteen jo niin paljon kärsimystä ja toipumista että se on tarpeeksi yhdelle koiralle.

Onneksi leikkaus tehtiin meidän kesäloman aikaan. Ei tarvinnut ottaa erikseen lomaa. Ulkona ollaan kuitenkin voitu olla, filttiretkellä :)
Maipulikaan ei tietenkään mitään pitkää lenkkiä ole suostunut ilman Kiboa tekemään.

Viialassa ollessa neiti oli yhtenä päivänä viittä vaille lämpöhalvauksen kynnyksellä. Kun sai kylmän pyyhkeen suojakseen alkoi olo helpottua. Mani ihan vetämättömäksi, eikä oikeen jaksanut reagoida mihinkään. Mutta piristyi onneksi siitä.

Ja ollaanhan me oltu paljon vedessä, heti kun Kibolta saatiin tikit pois, ollan lähes päivittäin oltu uimassa. Tai miten nuo nyt ui, kahlailee mielummin. Oikein kuumalla kelillä on Kibokin saattanut käydä kokonaan kastautumassa.

 


 


Lomailtiin talkkarin hommissa Särkisalossa. Siellä Kibo ei juurikaan ulkona viihtynyt. Ja ymmärtäähän sen, kaikkialla pörisi amppareita.

 


Mai sen sijaan oli omassa taivaassaan. Sai juoksennella tarhassa vapaana ja pihallakin vapaana. Todella hyvin pysyi lähettyvillä. Välillä mieli paloi kallioille mutta kun sinne lähdettiin kävelemään, oli se sittenkin ihan kauheen pelottava paikka. Tassujen alla oli ihmeellistä sammalta, oksia, risuja, kiviä ja koloja. Kerrassaan pelottavaa :)

 

 

Ei tässä voi muuta todeta kuin että tähän mennessä tämä on ollut aivan karmea vuosi! Koirien kannalta. En kyllä toivo vastaavaa enää ikinä. Henkinen paine on ollut massiivinen.
Juuri kun tuntui että voi huokaista helpotuksesta Main suhteen, sai alkaa pelkäämään Kibon puolesta. Eikä huolehtiminen tietenkään tähän lopu. Koiria tarkkailee jatkuvasti, miten ne syö, juo, käyttäytyy. Joku pienen pieni juttu ja taas alkaa aivot käymään kuumana, sekä google :), että mitä nyt.

Viisi päivää Kotkassa tarjosi meille kaikille jo lomaa.
Kibo tykkäsi makoilla kalliolla ja katsella alueen tapahtumia. Kun pömppiäiset oli liikaa, halusi makoilla kopassaan turvassa :) Maita ei sisälle viiteen päivään saanutkaan, muuta kuin yöksi :)

 

 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Turhaa intoa liian aikaisin...

Eli kaikki ei mennytkään niin hyvin kun edellinen päivitys antoi ymmärtää.

Maipu pääsi siis sunnuntaina 26.5 teholta kotiin ja tuntui olevan virkeämpi.
Käytiin heti seuraavana tiistaina 28.5 kontrolli käynnillä ja vilä tuolloin kaikki vaikutti hyvältä.
Krea arvo oli edelleen jatkanut putoamista ollen 136 ja ureakin 9,7 ollen sunnuntaina 14,6. Mailla oli ollut ripulia ja siinä muutama yö menikin ulkona juosten joten arvattavaa oli, että tyttö oli hieman kuivunut, kuten olikin.

Sydämestä ei sivuääntä tällä kertaa kuulunut.
Diagnoosi oli 1. akuutti munuaisten vajaatoiminta parantumassa ja 2. akuutti ripuli.
Maille suositeltiin sydämen ultraamista ja tarkempaa tutkimista (tulipa fiilis että pelkkää rahastusta) ja kontrollikäynti kahden viikon päähän.

Mai ei edelleenkään syönyt kunnolla. Tytöllä oli selvästi nälkä, otti ruokaa, mössötti sitä suussa ja sylki ulos. Joten perjantaina 31.5 vietiin Mai jälleen Viikkiin. Krea arvo oli kohonnut167:n ja ureat 11,4:n. Mai tutkittiin tarkkaan, kohtukin ultrattiin mutta siellä saralla kaikki oli kunnossa. Kun neidiltä mitattiin kuumetta, Mika huomasi että normi kiljumisen sijaan ääni oli aivan käheänä ja tuli vain pieni pihahdus. Joten Maipu rauhoitettiin ja kurkku sekä hampaan poistokohta tutkittiin. Hampaan poistokohta oli ärtynyt, nielurisat isohkot ja punoittavat joten neiti jäi Viikkiin päiväksi tiputukseen ja sai samalla antibiottia ja 5 päivän kuurin kotiin sekä Tramalia tosi pienellä annoksella.
Illalla saatiin hakea suht pirtsakka tyttö kotiin.

Pannan käyttö kiellettiin jotta kurkku sai pparantua rauhassa. No, se oli kurjaa koska Mai vihaa valjaita. Mutta elämä vaan joskus on!!

Antibiotilla ja kipulääkkeellä oli hieno vaikutus!
Jo seuraavana päivänä Mai söi ja söi. Ostettiin sille recover ruokaa jota laitoin myös ruutalla ja nutri+ josta sai kadonneen energiavaraston täydennystä. Hoitaja illalla suositteli että koiran ruokahalua voi herätellä miedosti suolatulla kinkulla. Ja sehän tytölle maistuikin :)

Kolme päivää annettiin Tramalia ja sen jälkeen kokeiltiin jättää lääke pois. Annostuksella 1/5 oli toivottu vaikutus, vei kivun mutta ei laittanut päätä sekaisin. Joten 1/5 tai 1/4 pilleriä tuntuu olevan ihan riittävästi ja tärkeää tietoa tulevaisuuteen.

Maipu oli siis pirteämpi, söi ja joi. Mitään pitkää lenkkiä ei tietenkään voitu tehdä jo säidenkään takia. Oli siis valtavan kuuma, mittari näytti viikon poikkeuksetta 32 astetta!!

Mailla oli jälleen kotrollikäynti torstaina 6.6. Nyt koira vietiin muualle kokeiden ottamista varten ja hoitaja tuli jossain vaiheessa sanomaan että tarvittiin lisää henkilökuntaa pitämään Maita paikoillaan... Saivat kuitenkin otettu tarpeellisen määrän verta. Tällä kertaa takatassusta. Laittaa kyllä himpun verran miettimään, että miten voikaan olla mahdollista että joillain kerroilla tarvitaan vain yksi hoitaja ja lääkäri joka ottaa näytteet ja toisella 5 hoitajaa ja näytteen ottaja.....Edellisellä kerrallahan mulle naurettiin vähättelevästi kun kerroin miten Maita tulee pitää kiinni jotta siitä saa näytteen otettu. Hoitaja tokaisi vain että kyllä he osaavat.

Mietintämyssyyn jäi se, että miten nopeaan arvot voi nousta ja nostaako tuollainen kova stressitaso niitä äkkiä vai nousevatko pidemmällä aikavälillä?

Verikokeiden tuloksia ei saatu samana päivänä kun aika oli niin myöhäinen ja lääkäri pyysi soittamaan seuraavana päivä. Määräsi Maille vatsalääkeekksi Antepsin liuosta. Tosin tämä liuos jäi apteekkiin koska purkin kyljessä luki isolla ettei munuaispotilaille!!!
Soitin siis seuraavana päivänä mutta huonoon aikaan, lääkäri oli juuri lounastauolla ja pyysi soittamaan puolen tunnin kuluttua uudestaan. Kun vihdoinkin sain kiinni kyseisen lääkärin, alkoi sen aivan käsittämätön hölynpöly puhe!!!
Main krea oli 197 ja ureakin 15,2. Lääkäri totesi että niin tämähän on tullut ksylitolista....no juu, ei ollut!! Sanoi kylmästi että tämä on nyt krooninen munuaistenvajaatoiminta ja käski aloittaa koiralla munuaispotilaan ruokavalion ja seuraavaan tsekkiin 3kk kuluttua ja silloin pitää myös tsekata verenpaine. Mailla ei ole ollut kertaakaan verenpaineet koholla.
Kun sanoin lääkärille että oli määrännyt lääkettä mitä ei munuaispotilaalle saa antaa, totesi siihen vaan että no hyvä kun huomasit!!! Kun sanoin hänelle, että onko ihan tosissaan että Main arvot on noin noussut että tullaan vasta 3kk kuluttua uudestaan, sanoi että voithan tulla vaikka kerran viikossa ei se tilanne siitä miksikään muutu. WHAT??!! Ja tälläisissä tunnelmissa puhelu päättyi.

Hetken päästä kännykkä soi.....ja kas, sama lekuri jälleen langan toisessa päässä. Hän ensin valisti minua, että oli ollut Antepsinista oikeassa, oli käynyt juttelemassa asiasta kouluttavien lääkäreiden kanssa ja kyllä, tätä lääkettä käytetään myös munuaispotilaille. Seuraavaksi kertoi, että NYT hän oli lukenut Main paperit. NYT!!!! Antoi ensin täysin väärät ohjeet ja diagnoosit.....MIKÄ urpo!!! Tästä olin kyllä kuullutkin jo varoittavaa äänä, että jälkihoito ei oikeen toimi.
Eli kun siis oli lukenut Main paperit, sanoi että Main tulisi mennä kontrolliin kesäkuun lopulla, ennen lomia. Näin se ääni muuttui kellossa!!

Mutta meille riitti. En mä halua mennä tuollaisen törpön luo joka ei ole edes kartalla siitä mistä on kyse.

Niinpä varasin ajan HauMauhun. Aikaa varatessa hoitaja kyseli paljon ja pyysi läähettämään etukäteen kaikki Main paperit. Eli toivoa on jotta ne jopa luettaisiin ennen kun mennään sinne ja saataisiin oikeita ohjeita!!

Viikonloppu oltiin työreissussa ja olin tietenkin huolissani miten Netta pärjää Main kanssa. Vastassa oli erittäin iloinen ja innokas shiba neiti <3 Netta oli pärjännyt oikein hyvin ja Mai oli selvästi pirteämpi kuin pitkään aikaan. Sellaisena on pysynytkin ja ruokakin maistuu ihan omasta kiposta. Netta kävi ostamassa munuaispotilaan nappuloita ja niitä ollaan nyt broiskun ja kalkkunan kanssa annettu. Varmaankin maanantaina otetaan verikokeet ja tiedetään missä mennään! Ilmatkin onneksi on viilentyneet joten sekin helpottaa oloa. Niskanahka alkaa palautua pikkuhiljaa paremmin ja ikenet on ihan liukkaat. Mai onneksi juo itse oikein hyvin.

Jännitys siis jatkuu!

maanantai 27. toukokuuta 2013

Mai kotona!

Joo, näin tapahtui eilen illalla.
Lääkäri katsoi, että nesteytyksellä ei ole enää lisäarvoa Main toipumisen kannalta koska typykkä oli jo erittäin pirteä, niin pirteä että pureskeli tippaletukuja poikki, urakalla ;) Olivat siis laittaneet sille kopan päähän ja sitähän Mai erityisesti vihaa!

Eli haettiin myöhään sunnuntai illalla Mai kotiin.
Riemu oli molemminpuolista. Mai ei tiennyt kumpaa olisi pusutellut ja halinut ja hyppi ja loikki meidän välillä.

Käytiin vielä läpi muutamat arvot, jotka jo tiedettiinkin.

Mukaan saatiin iso nippu papereita.

Sunnuntai iltapäivällä urea arvo oli hieman noussut, 12,5 mutta krea arvo laskenut 139 vaikka nesteytys oli lopetettu. Ureaa saattoi nostaa hieman lihapitoinen ruokavalio. Mennään tiistaina kontrolliin jossa nähdään millaisina arvot on pysynet vai ovatko kovin muttuneet.

Mailta oli otettu iso liuta erilaisia kokeita.
Maksa-arvot olivat kunnossa ja maksa normaalin kokoinen, ACTH-testi negatiivinen (Addisonin tauti), munuaisten ultraus, borrelia ja sydänmato negatiiviset, virtsatutkimukset moneen kertaa jnejne. Kahden sivun verran kaikkea!

Lääkärin kanssa käytiin puhelimitse läpi muutama mieltä vaivannut asia.
Maita ei tulisi nukuttaa, ainakaan kovin kavyin perustein jos ollenkaan. Mai ei tule koskaan elämänsä aikana enää syömään tulehduskipulääkkeitä eikä Mai tule koskaan saamaan pentuja. Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa on erittäin suuri riski munuaisten suhteen. Vielähän ei tiedetä onko tullut pysyviä vaurioita vai toipuko tyttö mahdollisesti kokonaan koettelemuksestaan. Suhde kokonaan toipumiselle on 50%.

Maipun kotiin palaaminen sai Kibon hieman kurtistelemaan kulmiaan, mutta ei aikaakaan kun ne jo tanssivat omaa iltatanssiaan. Eikä Kibon kurtistelusta ollut enää merkkiäkään.

 
 
Mai söi illalla hyvin ihan pelkkää nappulaa, halusi leikkiä älypallolla. Tästä tosin aiheutui ripulia! Mikä tarkoitti auttamatta sitä, että juostiin koko yö Main kanssa ulkona.
 
Maanantain aikana Mai on syönyt jonkun verran, ei kovin hyvin mutta vähän kuitenkin kerrallaan. Soitettiin varmuuden vuoksi Viikkiin ja lääkäri oli sitä mieltä että tilane on ok. Mai on pirteä (=kiusaa Kiboa), juo ja pissa normisti. Tutkailtiin neidin niskanahkaa joka ei oikeen kunnolla palautunut. Läkäri sanoikin naurahtaen, että ei tuollaiselta potilaalta niskanahasta kokeilla mitään vaan tsekataan lapaluiden kohdalta ja tutkaillaan ikeniä. Tällä saralla kaikki loistavasti!!
 
 
Nyt sitten jännitetään millaiset tulokset huomenna tulee....
Täytyy sanoa, että kyllä nää tälläset keväät alkaa jo riittämään!!!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Yllätysretki Haminaan

Netan poikaystävä on Haminassa RUK:ssa ja neidin piti lähteä poikaystävänsä äidin kanssa la aamulla aikaisin omaispäivää viettämään. Petrin äiti kuitenkin sairastui ja me lähdettiin sitten yllätysretkelle.

Päivä olikin mitä hienoin ja oli mukavaa olla pois kotoa, odottamasta.
Kibo nautti uusista tuoksuista ja paikoista.

Käveltiin kolmisen tuntia Haminaa ristiin rastiin ja käytiin rannassa jätskillä.

Kibo kevyttä askellusta on varsinaisen ilo seurata ja tuntui että Kibokin sai muuta mietittävää kun missä Mai mahtaa luurata.



Käytiin paikallisesta Mustista ja Mirristä ostamassa Kibolle uusi panta, samanlainen Rukka kuin Maipulla, toki äijälle sopivan värinen, siis musta. Kaupassa oli tuollaiset kolme kavera muuten vaan/näytillä?? en tiedä.




Pirteää!

Jälleen oli arvot laskeneet, crea 140:n ja urea 10,9.
Loistavaa!! Hieno MAI <3

Tyttö se oli varsin onnellinen jälleen meidän saapumisesta. Saatiin erittäin innostunut vastaanotto ja puuuuusuja paaaaljon. Siinä pyyhkiytyi samalla puolen tunnin odotus kun teholla oli niin paljon väkeä ja kotiuttamisia sattui samaan aikaan.

Nähtiin hoitava lääkärikin ohimennen.
Kertoi Main urea arvon olleen torstaina 24. Normi arvo 2,5 - 8,5. Joten tämä arvo on huikeasti laskenut

Ensin mentiin Maipun kanssa ulkoilemaan.

Mammaa, täältä tullaan <3


En tykkää tästä kanyylistä ollenkaan!!!

Sävy sävyyn.
Napa selkärangassa :(
Tehtiin koetilan mailla n. 20min lenkki. Loppuvaiheilla Maita alkoi jo selvästi hieman väsyttämään. Hetki vielä istuskeltiin teho-osaston oven takana nauttien auringosta. En olisi halunnut pästää tyttöä sisään ollenkaan <3

Sisällä Mai söi hyvällä halulla kalkkunajauhelihaa. Ja hoitaja oli huomannut meidän ulkoilun aikana että neiti ole purru tippaletkunsa poikki ;) ja vaihtanut samalla häkkiin uuden ja kuivan peiton. Huomasi myös, että Mai oli syönyt heidän tarjoamaa ruokaa. Jääkaappiin jäi vielä nokare kalkkunaa. Hyvä että ruoka maistui.

Hymynaama <3

perjantai 24. toukokuuta 2013

Parantuneita arvoja

Jei, odotettu puhelu tuli vihdoinkin iltapäivällä.
Maipu on paljon virkeämpi ja crea arvot laskeneet 170. Jeiii!! Addisonin tautia ei ole.
Lääkäri oli varma, että tämä romahdus on seurausta nukutuksesta. Tästä eteenpäin tuleekin olla erittäin varovainen jos Maipu joskus vielä joudutaan nukuttamaan. Tulee harkita hyvin tarkkaan onko se tarpeellista! Toivottavasti ei ole.

Käytiin neitiä illalla katsomassa ja se oli niin iloinen meidät nähdessään että. Tuli pusuja ja hammaspusuja ja ropellikorvat ja hännän heilutukset. Oltiinkin ulkona varmaan vartti ja nuuskuteltiin joka paikka tarkkaan. Pisuja tuli parit. Kiboa kurkittiin auton ikunasta ;)

Hieman sai sydän rauhaa. Jospa tää tästä. Vielä saisi se crea arvo pudota.
Huomenna jännitys jatkuu!

Hyvä Maipu, mun sitkeä sissi <3
Kova on ikävä ja odotan innolla että saan Mussukan takas kotiin hääräämään.

Kun kaikki menee pieleen

Mailla oli maanantaina 20.5 leukamurtumasta jälleen yksi jälkitarkastus.
Samalla keskusteltiin vaurioituneesta hampaasta, M1:stä ja päätettiin että se poistetaan samalla kertaa.
Leikkaus oli sujunut hyvin ja haettiin Mai iltapäivällä kotiin.
Neiti söi hieman ja tiistaina olikin innokkaampi syömään. Tosin joi paljon ja käytiin yölläkin pisulla. Vielä ei juurikaan kellot päässä soineet!!! Tai sitten sitä vaan ei halunnut kuulla mitä aivot yritti kertoa.
Keskiviikkona aamulla saatiin kipulääke, metacam, menemään pienen ruokamärän kera ja tämän jälkeen ei mitään! Mai käänsi pään pois aina kun sille yritti tarjota ruokaa. Ei edes sen rakastama maksapasteija kelvannut.
Torstai aamulla soitin hammaspolille jossa hoitaja kertoi että ei ole normaalia hammaspoiston jälkeistä käyttäytymistä ja sanoi että voimme mennä mihin tahansa eläinlääkäriin. Hetken keskustelun jälkeen päädyttiin kuitenkin siihen, että Mai vietiin Viikkiin tarkempaa tilannekatsausta varten.

Mai oli siis juonut runsaasti, pissannut paljon ja oksennellut. Ja edelleenkään ei se tietoisuus halunnut tulla päivänvaloon!
Odoteltiin Viikissä vuoroamme tunnin verran, sen jälkeen hoitajan haastattelu jonka jälkeen lääkäri tuli paikalle. Ja sieltä ne sanat tuli, munuaisten vajaatoiminta.....Sillä sekunnilla alkoi vyörymään mieleen tilanne hieman reilun kolmen vuoden päähän....Lavi!!! Eihän tää voi olla mahdollista!!!! EI MAI!!!!! Päässä pyöri ja silmissä meni filmi miten hoitaja aikanaan kantoi pientä Lavia ja sen jälkeen ei ikinä enää sitä nähty.

Lääkäri otti Maista verinäytteen ja sen tulosta saimme odottaa hyvin pitkän tunnin. tulos oli pelätynlainen. Crea arvo oli koholla, 217!! Moneen kertaan käytiin läpi miten oireet olivat alkaneet, onko ollut ennen oireita. Mutta ei, Mai on ollut ihana ja pirteä ad/hd häärääjä <3 Joten epäilyt kohdistuivat maanantaiseen nukutukseen tai Addisonin tautiin.

Näin Mai siirrettiin suoraan teho-osastolle ja joutuu olemaan sairaalassa 2-4 päivää, ainakin. Ihan siitä riippuen miten neidin tila kohenee.

Luovutin Main lääkärin hoteisiin ja lähdin itkien töihin.
Iltapäivällä lääkäri soitti ja selvensi Main tilannetta. Nestetys oli aloitettu heti, Mai oli saanut pahoinvointia estävää lääkettä ja kaikki muut arvot oli ok, paitsi nesteytyksestä huolimatta crea arvo jatkoi nousuaan, ollen 243, mikä jo hipoo kolmannen asteen munuaisvauriota. Myös natrium arvot oli alhainen mikä taas viittaisi Addisoniin. Fosfaatti myös pikkuisen koholla, mutta se ei ollut kovin tärkeää koska Mai on vielä niin nuori ja yleensä on nuorilla koirilla korkeampi. Vaikka Mai on vaisu, muuten ei ole mitenkään äärimmäisen huonossa kunnossa.

Illalla käytiin Maita katsomassa (tämä oli siis se paikka missä Lavikin oli ollut). Neiti otti meidät iloisesti korvat ropellilla, häntä heiluen vastaan. Käytettin Maipuli pisulla ja sitten neiti kiiruhtikin jo äkkiä takaisin kopperoonsa. Toin Maille kotoota omaa herkkuruokaa ja kalkkunajauheliha maistuikin oikein hyvin. Siinä samalla sain syötettyä kalkkunan seassa hieman erittäin voipitoista munakasta. Otin mukaan myös pari lelua, niitä luonnollisesti hinkattiin ensin Kibossa ja vielä oma filtti. On siellä häkissä sitten ainakin oman perheen tuoksut mukana. Aika äkkiä Maipua alkoi väsyttää ja 15min rajakin tuli vastaan. Sinne häkkiin mun rakas Tänttähääräni jäi <3

Tänttähäärä, kun kaikki oli vielä hyvin.

Nyt odotellaan tämän päivän verikokeiden tuloksia.
Pidelkää kaikki peukut ja tassut pystyssä että crea arvo lähtee laskuun ja mikäli mahdollista pysyvää vauriota ei jäisi.

IRAP-hoito

Saatiin hyvä vinkki hajuerottelu opelta ja näin alan tutkailemaan IRAPia.
Hoito on ainakin vaikuttanut kipeään polveen.

Voi miten ihanaa olisikaan jos Kibo saisi tästä avun kipuilevaan lonkkaansa!!

Kibo n nyt siis käynyt ensimmäisessä tutkimuksessa ja saanut kaksi kertaa piikkiä takaisin itseensä.
tiedä sitten auttaako juuri tämä hoito, vai tukihoitona lisäksi saadut Cartrophen piikit?
On rimadyliäkin jonkun verran jouduttu antamaan.

Jokatapauksessa Kibo on pirteä, liikkuu todella kauniisti ja käyttä nyt tasapuolisesti molempia takatassuja.

Ollaan käytetty Kiboa myös fyssarilla pari kertaa ja siellä hieronnan lisäksi koira on juossut vesimatolla. Takapää treenejä ollaan sitten tukitoimina tehty kotona ja Mai on ollut mainioana apuan siinä hommassa ;)

Kibo myös heiluttaa aika paljon häntää! Tosin Main täytyy aina liittyä siihen toimeen :D ehkä satunnaisesti myös silloinkun tullaan kotiin.

On tosi mukavaa että Kibo tuntuu tällä hetkellä olevan kivuton.


Viikonloppu kivaa.

Oltiin koirien kanssa liinalenkillä ja ensin mentiin kentälle heittelemään palloa.
Saadusta vapaudesta huumaantuneena Kibo olikin heti lähtöön leikki tuulella ja annettiin koirien hetken aikaa riemukkaasti leikkiä.

Maita jännitti kyllä aika paljon ja oli nöyränä ja meni selälleen heti kun Kibo lähestyi mutta kyllä se uskalsi myös juosta Kibo perässäkin.






Kibo oli kuuliainen ja kun käsky kuului lopetti Main keilaamisen ja oli ihan nätisti. Oli aivan mahtavaa katsella kun koirat leikki niin hienosti!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kibon hermot.....ne pitää!

Miten ihanaa nyt onkaan.
Kibo on vihdoinkin hyväksynyt Main omakseen. Pitääkin neidistä oikein hyvää huolta!
Jos Mai menee Kibon mielestä huonoon paikkaan tai ei näe kunnolla mitä neiti puuhaa, alkaa Kibo piipittämään jopa kimakasti haukahtaa ja komentaa neidin takaisin.

Lenkeillä Mai nuohoaa aina Kibon kyljessä. Välillä innostuu juoksenmaan sinne ja tänne ja haukkailee matkalla Kiboa milloin poskesta, selästä, hännästä, tasuista tai kyljestä. Kibo joko kiristää tahtia ja vilasee Maita kulmien alta, innostuu leikkimään sen kanssa tai esittää että Maita ei ole olemassakaan ;) ja antaa neidin jatkaa hölmöilyjään.

Jos vastaan tulee joku Kibon inhokki, se ei enää kohdista raivoaan Maihin vaan ennemminkin on suojeleva. Silti en osaa olla niissä tilanteissa ihan täysin rento ja väistämättä hieman hihnat lyhenee ja valpastun. Mutta jokaisella kerralla Kibo on toiminut aivan loistavasti!

Olin aamulenkillä koirien kanssa yksin ja oltiin hieman kapeammalla väylällä ja tietenkin juuri siinä kohtaa tuli vastaan sellainen uros jonka tiedän rähisevän Kibolle ja Kibo toki aina vastaa. Vein siis koirat polun sivuun, hankeen seisomaan. Istutin molemmat selkä polulle päin ja aloin namittaa niitä. Niin, koirillehan voi jo antaa vuorotellen namia ja odottavat siinä rinta rinnan. Kibo keskittyi namiin, toki korvat kääntyili seläntakana menevän koiran tahtiin. Maikaan ei rimpuillut mihinkään. Eli tilanne meni ihan täydellisesti. Eikä vastapuolikaan rähjännyt ollenkaan. Näinpä jatkettiin matkaa iloisin mielin ja olin etenkin Kibosta niiiiiiiin ylpeä. Se on oppinut malttamaan mielensä aivan käsittämättömän hienolla tavalla!

Olisi vaan pitänyt uskoa itseään, että kun Mai alkaa tuoksumaan tytölle ja juoksut lähenee ne voi päästää vasta silloin yhteen. Oltaisiin säästytty niin paljolta pahalta mieleltä ja ikäviltä tilanteilta kun oltaisiin uskottu ajoissa.

Kibo ei enää edes viihdy yksin. Jos olen Main kanssa jossain, itkee Kibo kotona oven edessä. Kuinka söpöä!

 
Mai meni ekan kerran Kibon viereen

Nykyään voidaan olla jo yhdessä vierekkäin keittiötä vahtien

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Headstyle pentutapaaminen

Päätettiin pitää pentutapaaminen ennen kuin mussukat tulee siihen ikään, että alkaa teinikausi.
Mukana menossa oli Meikon ensimmäinen pentue, siis Mai, Anni, Shiro, Miki ja Haru. Sekä Aisiten syksyn 2012 pentueesta Riki ja Jumbo, vain Muura puuttui.

Varattiin Salon koirahallista kenttä pariksi tuniksi sekä agility esteet.
Käytiin ensin pikku kävelyllä.

Main melkein poskisuudelma Shirolle

Siskokset, Anni ja Mai
Kenttä oli mukavan kokoinen 7:lle koiralle ja kyllä ne juoksikin! Meiko ei voinut juosta lastensa kanssa juoksusita johtuen ja Aisitekin vain hetken aikaa, sekin juoksujen takia.

Meikon lapsukaiset olivat kaikki niin äitinsä näköisiä, että onkohan niillä isää ollenkaan? :)
Vai mitä sanotte.

Oikealla Elisa Meikon kanssa, Mika ja Mai, Liisa ja Anni, Jukka ja Haru, Anniina ja Miki sekä Sanna ja Shiro. 
Ja millainen luonne kaikkilla olikaan. Aivan ihana pentue <3 Ne lentokonekorvat, halit ja pusut. Mai taisi olla pentueen villein tapaus ;) muut osasivat käyttäytyä tosi hienosti ja nätisti. Jokaisella oli hurmaavat pussihousut :) pyllyistäkin tunnisti kuka mihinkin pentueeseen kuuluu.

Pennut jaksoivat riehua koko kolmen tunnin ajan.

Haru ja Mai

Mai nauraa Harun selän takana.
Tytöt jo ihan selvästi tuoksuivat erityisen tytöille koska pojat olivat vähän väliä nenät typyjen pyllyssä ;) Shiro oli uroksista kiinnostunein tytöistä.


Shiro

Kyllä Shiro hoitaa :)


Kun koirat olivat saaneet juosta ja riehua, piti tietenkin hieman kokeilla myös mitä mieltä pennut ovat pöydällä olosta ja testata myös kehässä liikkumista.

Anni pöydällä

Annin taidonnäyte renkaan läpi. Tytössä on agility ainesta!



keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pariisi!

Me, Taijan houkuttelemana, päätettiin jo viime vuonna lähteä Pariisiin. Matkavarauskin tehtiin jo elokuussa.

Sitten unohdin melkein koko matkan. Olihan siihen hyvä syy, Mai.

Yhtäkkiä matka olikin totista totta. Ei olla koskaan oltu "huvimatkalla" ja koirat hoidossa. Koiranhoito asiat menivätkin mitä parhain päin. Kibo sai hoitopaikan Viialasta ja Mai pääsi Elisan ja Emilin hoivaan. Joten me voitiin lomailla vailla huolen häivää!

Pariisi!! Mikä mahtava kaupunki.
En olisi ikinä uskonut, että hurahdan KAUPUNKI lomaan. Käveltiin ja käveltiin....eikä silti ehditty näkemään&kokemaan kuin Louvre, Notre Dame, Eiffel torni, Riemukaari ja tuhat oopperataloa sekä mieletön määrä siltoja ja patsaita sun muita muisto merkkejä.....

Ilmat ei meitä kyllä suosineet, mutta se ei menoa haitannut.


Eiffel Torni

Louvre

Moulin Rougen mylly

Notre Dame

Notre Dame
Riemukaari


Oli kovin haikeaa viedä koirat hoitoon. Kibo jäi Viialaaan tuhahduksen kera ja Mai lähti Emilin matkaan taakseen katsomaata ;)

Kibo osaa aina käyttäytyä niiden vanhusten kanssa, ei vedä, ei riehu vaan jaksaa olla nätisti.

Mai oli ekan päivän jälkeen ollut oma itsensä ;) äitinsä, Meiko, ei oikein ollut tykännyt että tytär palasi mamman helmoihin. Oli Mai kuitenkin tainnut yhden sydämen viedä <3 Main hoitotarinan voit lukea Genshi No blogista.