Kun kaikki menee pieleen

Mailla oli maanantaina 20.5 leukamurtumasta jälleen yksi jälkitarkastus.
Samalla keskusteltiin vaurioituneesta hampaasta, M1:stä ja päätettiin että se poistetaan samalla kertaa.
Leikkaus oli sujunut hyvin ja haettiin Mai iltapäivällä kotiin.
Neiti söi hieman ja tiistaina olikin innokkaampi syömään. Tosin joi paljon ja käytiin yölläkin pisulla. Vielä ei juurikaan kellot päässä soineet!!! Tai sitten sitä vaan ei halunnut kuulla mitä aivot yritti kertoa.
Keskiviikkona aamulla saatiin kipulääke, metacam, menemään pienen ruokamärän kera ja tämän jälkeen ei mitään! Mai käänsi pään pois aina kun sille yritti tarjota ruokaa. Ei edes sen rakastama maksapasteija kelvannut.
Torstai aamulla soitin hammaspolille jossa hoitaja kertoi että ei ole normaalia hammaspoiston jälkeistä käyttäytymistä ja sanoi että voimme mennä mihin tahansa eläinlääkäriin. Hetken keskustelun jälkeen päädyttiin kuitenkin siihen, että Mai vietiin Viikkiin tarkempaa tilannekatsausta varten.

Mai oli siis juonut runsaasti, pissannut paljon ja oksennellut. Ja edelleenkään ei se tietoisuus halunnut tulla päivänvaloon!
Odoteltiin Viikissä vuoroamme tunnin verran, sen jälkeen hoitajan haastattelu jonka jälkeen lääkäri tuli paikalle. Ja sieltä ne sanat tuli, munuaisten vajaatoiminta.....Sillä sekunnilla alkoi vyörymään mieleen tilanne hieman reilun kolmen vuoden päähän....Lavi!!! Eihän tää voi olla mahdollista!!!! EI MAI!!!!! Päässä pyöri ja silmissä meni filmi miten hoitaja aikanaan kantoi pientä Lavia ja sen jälkeen ei ikinä enää sitä nähty.

Lääkäri otti Maista verinäytteen ja sen tulosta saimme odottaa hyvin pitkän tunnin. tulos oli pelätynlainen. Crea arvo oli koholla, 217!! Moneen kertaan käytiin läpi miten oireet olivat alkaneet, onko ollut ennen oireita. Mutta ei, Mai on ollut ihana ja pirteä ad/hd häärääjä <3 Joten epäilyt kohdistuivat maanantaiseen nukutukseen tai Addisonin tautiin.

Näin Mai siirrettiin suoraan teho-osastolle ja joutuu olemaan sairaalassa 2-4 päivää, ainakin. Ihan siitä riippuen miten neidin tila kohenee.

Luovutin Main lääkärin hoteisiin ja lähdin itkien töihin.
Iltapäivällä lääkäri soitti ja selvensi Main tilannetta. Nestetys oli aloitettu heti, Mai oli saanut pahoinvointia estävää lääkettä ja kaikki muut arvot oli ok, paitsi nesteytyksestä huolimatta crea arvo jatkoi nousuaan, ollen 243, mikä jo hipoo kolmannen asteen munuaisvauriota. Myös natrium arvot oli alhainen mikä taas viittaisi Addisoniin. Fosfaatti myös pikkuisen koholla, mutta se ei ollut kovin tärkeää koska Mai on vielä niin nuori ja yleensä on nuorilla koirilla korkeampi. Vaikka Mai on vaisu, muuten ei ole mitenkään äärimmäisen huonossa kunnossa.

Illalla käytiin Maita katsomassa (tämä oli siis se paikka missä Lavikin oli ollut). Neiti otti meidät iloisesti korvat ropellilla, häntä heiluen vastaan. Käytettin Maipuli pisulla ja sitten neiti kiiruhtikin jo äkkiä takaisin kopperoonsa. Toin Maille kotoota omaa herkkuruokaa ja kalkkunajauheliha maistuikin oikein hyvin. Siinä samalla sain syötettyä kalkkunan seassa hieman erittäin voipitoista munakasta. Otin mukaan myös pari lelua, niitä luonnollisesti hinkattiin ensin Kibossa ja vielä oma filtti. On siellä häkissä sitten ainakin oman perheen tuoksut mukana. Aika äkkiä Maipua alkoi väsyttää ja 15min rajakin tuli vastaan. Sinne häkkiin mun rakas Tänttähääräni jäi <3

Tänttähäärä, kun kaikki oli vielä hyvin.

Nyt odotellaan tämän päivän verikokeiden tuloksia.
Pidelkää kaikki peukut ja tassut pystyssä että crea arvo lähtee laskuun ja mikäli mahdollista pysyvää vauriota ei jäisi.