Eli kaikki ei mennytkään niin hyvin kun edellinen päivitys antoi ymmärtää.
Maipu pääsi siis sunnuntaina 26.5 teholta kotiin ja tuntui olevan virkeämpi.
Käytiin heti seuraavana tiistaina 28.5 kontrolli käynnillä ja vilä tuolloin kaikki vaikutti hyvältä.
Krea arvo oli edelleen jatkanut putoamista ollen 136 ja ureakin 9,7 ollen sunnuntaina 14,6. Mailla oli ollut ripulia ja siinä muutama yö menikin ulkona juosten joten arvattavaa oli, että tyttö oli hieman kuivunut, kuten olikin.
Sydämestä ei sivuääntä tällä kertaa kuulunut.
Diagnoosi oli 1. akuutti munuaisten vajaatoiminta parantumassa ja 2. akuutti ripuli.
Maille suositeltiin sydämen ultraamista ja tarkempaa tutkimista (tulipa fiilis että pelkkää rahastusta) ja kontrollikäynti kahden viikon päähän.
Mai ei edelleenkään syönyt kunnolla. Tytöllä oli selvästi nälkä, otti ruokaa, mössötti sitä suussa ja sylki ulos. Joten perjantaina 31.5 vietiin Mai jälleen Viikkiin. Krea arvo oli kohonnut167:n ja ureat 11,4:n. Mai tutkittiin tarkkaan, kohtukin ultrattiin mutta siellä saralla kaikki oli kunnossa. Kun neidiltä mitattiin kuumetta, Mika huomasi että normi kiljumisen sijaan ääni oli aivan käheänä ja tuli vain pieni pihahdus. Joten Maipu rauhoitettiin ja kurkku sekä hampaan poistokohta tutkittiin. Hampaan poistokohta oli ärtynyt, nielurisat isohkot ja punoittavat joten neiti jäi Viikkiin päiväksi tiputukseen ja sai samalla antibiottia ja 5 päivän kuurin kotiin sekä Tramalia tosi pienellä annoksella.
Illalla saatiin hakea suht pirtsakka tyttö kotiin.
Pannan käyttö kiellettiin jotta kurkku sai pparantua rauhassa. No, se oli kurjaa koska Mai vihaa valjaita. Mutta elämä vaan joskus on!!
Antibiotilla ja kipulääkkeellä oli hieno vaikutus!
Jo seuraavana päivänä Mai söi ja söi. Ostettiin sille recover ruokaa jota laitoin myös ruutalla ja nutri+ josta sai kadonneen energiavaraston täydennystä. Hoitaja illalla suositteli että koiran ruokahalua voi herätellä miedosti suolatulla kinkulla. Ja sehän tytölle maistuikin :)
Kolme päivää annettiin Tramalia ja sen jälkeen kokeiltiin jättää lääke pois. Annostuksella 1/5 oli toivottu vaikutus, vei kivun mutta ei laittanut päätä sekaisin. Joten 1/5 tai 1/4 pilleriä tuntuu olevan ihan riittävästi ja tärkeää tietoa tulevaisuuteen.
Maipu oli siis pirteämpi, söi ja joi. Mitään pitkää lenkkiä ei tietenkään voitu tehdä jo säidenkään takia. Oli siis valtavan kuuma, mittari näytti viikon poikkeuksetta 32 astetta!!
Mailla oli jälleen kotrollikäynti torstaina 6.6. Nyt koira vietiin muualle kokeiden ottamista varten ja hoitaja tuli jossain vaiheessa sanomaan että tarvittiin lisää henkilökuntaa pitämään Maita paikoillaan... Saivat kuitenkin otettu tarpeellisen määrän verta. Tällä kertaa takatassusta. Laittaa kyllä himpun verran miettimään, että miten voikaan olla mahdollista että joillain kerroilla tarvitaan vain yksi hoitaja ja lääkäri joka ottaa näytteet ja toisella 5 hoitajaa ja näytteen ottaja.....Edellisellä kerrallahan mulle naurettiin vähättelevästi kun kerroin miten Maita tulee pitää kiinni jotta siitä saa näytteen otettu. Hoitaja tokaisi vain että kyllä he osaavat.
Mietintämyssyyn jäi se, että miten nopeaan arvot voi nousta ja nostaako tuollainen kova stressitaso niitä äkkiä vai nousevatko pidemmällä aikavälillä?
Verikokeiden tuloksia ei saatu samana päivänä kun aika oli niin myöhäinen ja lääkäri pyysi soittamaan seuraavana päivä. Määräsi Maille vatsalääkeekksi Antepsin liuosta. Tosin tämä liuos jäi apteekkiin koska purkin kyljessä luki isolla ettei munuaispotilaille!!!
Soitin siis seuraavana päivänä mutta huonoon aikaan, lääkäri oli juuri lounastauolla ja pyysi soittamaan puolen tunnin kuluttua uudestaan. Kun vihdoinkin sain kiinni kyseisen lääkärin, alkoi sen aivan käsittämätön hölynpöly puhe!!!
Main krea oli 197 ja ureakin 15,2. Lääkäri totesi että niin tämähän on tullut ksylitolista....no juu, ei ollut!! Sanoi kylmästi että tämä on nyt krooninen munuaistenvajaatoiminta ja käski aloittaa koiralla munuaispotilaan ruokavalion ja seuraavaan tsekkiin 3kk kuluttua ja silloin pitää myös tsekata verenpaine. Mailla ei ole ollut kertaakaan verenpaineet koholla.
Kun sanoin lääkärille että oli määrännyt lääkettä mitä ei munuaispotilaalle saa antaa, totesi siihen vaan että no hyvä kun huomasit!!! Kun sanoin hänelle, että onko ihan tosissaan että Main arvot on noin noussut että tullaan vasta 3kk kuluttua uudestaan, sanoi että voithan tulla vaikka kerran viikossa ei se tilanne siitä miksikään muutu. WHAT??!! Ja tälläisissä tunnelmissa puhelu päättyi.
Hetken päästä kännykkä soi.....ja kas, sama lekuri jälleen langan toisessa päässä. Hän ensin valisti minua, että oli ollut Antepsinista oikeassa, oli käynyt juttelemassa asiasta kouluttavien lääkäreiden kanssa ja kyllä, tätä lääkettä käytetään myös munuaispotilaille. Seuraavaksi kertoi, että NYT hän oli lukenut Main paperit. NYT!!!! Antoi ensin täysin väärät ohjeet ja diagnoosit.....MIKÄ urpo!!! Tästä olin kyllä kuullutkin jo varoittavaa äänä, että jälkihoito ei oikeen toimi.
Eli kun siis oli lukenut Main paperit, sanoi että Main tulisi mennä kontrolliin kesäkuun lopulla, ennen lomia. Näin se ääni muuttui kellossa!!
Mutta meille riitti. En mä halua mennä tuollaisen törpön luo joka ei ole edes kartalla siitä mistä on kyse.
Niinpä varasin ajan HauMauhun. Aikaa varatessa hoitaja kyseli paljon ja pyysi läähettämään etukäteen kaikki Main paperit. Eli toivoa on jotta ne jopa luettaisiin ennen kun mennään sinne ja saataisiin oikeita ohjeita!!
Viikonloppu oltiin työreissussa ja olin tietenkin huolissani miten Netta pärjää Main kanssa. Vastassa oli erittäin iloinen ja innokas shiba neiti <3 Netta oli pärjännyt oikein hyvin ja Mai oli selvästi pirteämpi kuin pitkään aikaan. Sellaisena on pysynytkin ja ruokakin maistuu ihan omasta kiposta. Netta kävi ostamassa munuaispotilaan nappuloita ja niitä ollaan nyt broiskun ja kalkkunan kanssa annettu. Varmaankin maanantaina otetaan verikokeet ja tiedetään missä mennään! Ilmatkin onneksi on viilentyneet joten sekin helpottaa oloa. Niskanahka alkaa palautua pikkuhiljaa paremmin ja ikenet on ihan liukkaat. Mai onneksi juo itse oikein hyvin.
Jännitys siis jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti