Kibon korva alkaa jo olla parempi, enää siellä ei näy rupimaista "massaa" eikä korva kutise. Sitä ei siis enää rapsutella eikä koko ajan tarvitse ravistella päätä saatika jäytää sitä jalkaa millä korvaa rapsutettiin. Sekä yksi vallan mainio juttu, Kibo saa yöt nukuttua rauhallisesti.
Siitä edes takas kävelystä jo olisi pitänyt tajuta, että kaikki ei ole kunnossa. Sitä vaan ajatteli kaiken johtuvan kipeistä lonkista. Varmaan niistäkin, mutta viimeaikainen levottomuus on johtunut korvasta. Lienee se ei särje, mutta on inhottavan tuntuinen. Joskus sitä on kauhean hankala havaita. Väillä ei punoita yhtään ja syvemmällä korvassa on sitä rupimaista massaa. Siis kokki bakteeria.
Tänään oli mukavaa päästä uusilla valjailla metsälenkille, pitkästä aikaa! Teki todella hyvää molemmille. Kyllä sitten valittiinkin varsinainen reitti. Ensin Kibo vei mut laskettelurinteen laelle, huhhuh ;) ja sitten valittiin pidemmällä lenkkipolulla ihan kauhee metsäreitti!! Mitä ylä- ja alamäkiä. En varmaa olekaan moista polkua ennen kulkenut, en ainakaan muista. Mutta joku siellä oli fillarilla mennyt ;) jäljistä päätellen.
Itsellä on paljon pirteämpi olo ja parempi mieli kun koirakin vaikuttaa iloisemmalta, voi paremmin.
Ja miten paljon sekin sitten vaikuttaa siihen että koirakin on iloisempi?
Nämä ihanat ilmatkin saa mielen pirteäksi. Syksy kauniit värit, talven odotus. Vuodenajat on mahtava keksintö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti