Viimeinen arkitottis kerta

Siihen loppui sitten sekin kurssi.
Kibo oli eilen jo lähtöön vähän masentunut kun papi oli koko päivän kotona muttei lähtenyt Kibon kanssa ulos vaikka miten pyysi.
Kibo olikin pikku torkuilla kun piti lähteä ja ei ollut kauheen innokkaana lähdössä.

Paikalle oli tällä viimeiselläkerralla ilmestynyt jopa 5 koirakkoa.
Tehtiin seuraamisharjoituksia, maahan menoa....hmm...siis Kibohan ei todellakaan mennyt maahan. Katsoi mua taas silmäkulmasta korvat sivuilla, jäykkänä. Kouluttajakin alkoi nauramaan ja sanoi että koiran silmät on ihan viirulla ja se äyttää siltä että mene kuule ite maahan makaamaan, MINÄ en aio mennä :D Eli ei maahan menoa. Turhaa siinä nyt oli selittää että kylä se menee, oikeesti, ja jää siihen jopa odottamaan.

Seuraava harjoitus oli sellainen, että yksi koira kerrallaan liikkui ja kouluttaja liikkui myös, tullen välillä ihan liki. Kibo vaan katseli että mitäs siinä heilut ;)) Yksi pikku koira hieman räksytti tilanteessa. Muitakaan ei kouluttajan kävely häirinnyt.

Sitten käveltiin, käveltiin hitaasti ja juostiin ja koiran piti seurata. Kibo nätisti hihna löysällä seurasi.
Seuraavaksi katsekontakti...jep, oltaisiin varmaan vieläkin siellä kentällä jos sitä pitäsi odottaa. Kun en osaa sitä opettaa niin en osaa.

On se vaan niin, että ei noi tottelevaisuus jutut ole olenkaan Kibon juttuja. Sen juttu on esim. toi jäljestys. Ja siihen alan kyllä panostamaan keväällä. Mitenhän lajia voi harrastaa kastroitu koira? Kilpailla ei lienee voi.

Eikä tässä ole enää kuin pari viikkoa ja sitten alkaakin uiminen. Tosin vaan alkuun parin viikon välein.

Värikästä syksyn jatkoa kaikille karvakorville ja omistajilleen.