Poikien yhteiselämää

Pojilla on yhteiselo sujunut vallan mukavasti.
Yksi yhteenotto on ollut, sekin jälleen ihmisen hölmöyttä. Onneksi tällä kertaa pojat vaan metelöi eikä kukaan "loukkaantunut". Ruoka ja ahdas tila saavat Kibon hermot palamaan salamana.

Pojat on jopa jo vähän leikkineet ja makoilleet vierekkäin. Ihan niin kuin pieninä poikina. Se erityisesti lämmittä minun sydäntä.

Kaverit

Brutuksesta on tullut päivä päivältä rohkeampi. Eilen illalla jäpikkä oli sitten sitä mieltä että nyt alkaa hänen valtakautensa.

Vallankaappaus yritys ;)

Kibon ilme taitaa kertoa kaiken. Ei yhtään ärhennellyt, ei pyristellyt vastaan. Istui vain paikoillaan ja katseli minua että mamma hei, onkoha toi nakki ihan tosissaan. Kun Brutus ei saanut mitään reaktiota aikaiseksi, luovutti ja joutui tyytymään asemaansa :D

Ehkä se on jo iän tuomaa "varmuutta" / viisautta, mutta olin Kibosta erittäin ylpeä että otti tilanteen noin rauhallisesti. Vielä vuosi sitten moisesta olisi tullut ilmiriita.
Muutenkin olen ollut tosi ylpeä molemmasta pojasta kun ovat käyttäytyneet tämän reilun viikon erittäin kivasti. 

Brutus jopa voi leikkiä vaikka Kibo makaisi jossain lähettyvillä. Ja aamuruokakin sovittiin syömään tänä aamuna samaan aikaan keittiössä. Kylläkin siten, että Brutus oli toisessa päässä ja Kibo omalla paikallaan.
Kun ottaa heti kipot pois, ei samassa huoneessa syöminen tunnu olevan ongelma. Ja kunhan Kibo saa ensimmäisenä ruokansa :) tietenkin. Mitään luita tms. sellaista ei toki voi antaa poikien syödä samassa huoneessa.

Toivotaan että tämä mukava vire pojilla jatkuu Brutuksen vierailun loppuun saakka.