Mulle ei aleta...

Tyhmyydestä siis sakotetaan, tällä kertaa se tarkoitti justiinsa tätä että kaikki tähän mennessä tehdyt päivitykset menivät ja samalla monta mukavaa juttua, siis edellinen blogi, Kibo Kotishiba on nyt bittiavaruudessa.

Noh, eiköhän tuota päivittelyä siitä huolimatta löydy :D

Voisihan sitä jälleen kerran aloittaa sillä tutulla tarinalla.

Siis Netta halusi muutamia vuosia sitten koiran. Me ei heti lämmetty ajatukselle, asustihan meillä jo kaksi kisu neitiä. Kun mekin sitten innostuttiin päätettiin arpoa mikä se haluttu rotu siis olisi. Shibaa oltiin esitetty jo monesti mutta jossain vaiheessa se muuttui Japanin pystykorvaksi. Lopulta arpaonni suosi Mikan valintaa, siis papilon. Hetken tuumauksen jälkeen päätettiin että ei tää nyt näin mene ja Netta sai tehdä lopulta päätöksen. Siis shiba.

Ja näin käytiin hakemassa pikkuriikinen Lavi poika meille tammikuun lopulla 2010 ja näin meidän perheen jokaisen sydän meni kippuralle sillä sekunilla. Poju oli kaunis, niin kaunis, ja pieni. Katseli takapenkillä kotimatkan rauhallisesti ruskeilla silmillään. Oli kotona heti kuin kotonaan vaikka hieman pelkäsi kissoja.
Lavi ei kuitenkaan jaksanut leikkia kauheasti vaan väsyi pian. Vain 5,5 viikon yhteiselo päättyi lauantai iltana kohtaukseen kotona, Viikin eläinklinikalle ja sunnuntai aamuna pienen rakkaan tuskista päästämiseen. Ruumiinavauksen tuosten saaminen kesti 3 kk. Lopputulos oli että koiralla oli munuaiset täysin vajaavaisesti kehittyneet ym paljon muita vaivoja.
Samaisena sunnuntaina soitin shokissa kasvattajalle ja siellä oli vielä samasta pentueesta yksi poika jäljellä, siis Kibo. Näin läksimme siltä istumalta hakemaan koiraa kotiin.

Lavi <3

Kibo olikin hieman eri sorttinen kuin veljensä :D ISO lötkö, eikä lainkaan yhteistyöhaluinen hihnassa. Pikkuhiljaa sieltä pelokkaan ja osittain kovankin kuoren alta alkoi paljastua ihmisrakas alfa uros. Jokaiselle perhee jäsenelle tuli oma roolinsa. Mika on isäntä isolla I:llä, minä mamma pienellä M:llä, siis se joka tekee ikäviä juttuja, kuten pesee turkkia, leikkaa kynsiä ja käyttää miloin missäkin treeneissä, Netta se mukava kaveri joka vie ulos ja leikkii.

Kibolla ehkä olikin kovat odotukset niskassaan mutta vallan mainiosti on jätkä niistä "suoriutunut". Kohtalo oli päättänyt että Kibo kuuluu meille. Lavi sulatti kaikkien sydämet ensin ja Kibo pärjäsi kasvattajalla sen aikaa.

Tässä siis lyhyt versio meidän perheen ja shibojen alkutaipaleesta.