Sydän murtuen vein tytöt viimeiselle matkalle.
Vaikka Kibo ja Lissu olivat ainaiset riitapukarit, on koira silti etsinyt kissoja. Käynyt kurkkimassa sänkyjen alta että missä se Lissu lymyilee ja voisiko sitä vähän haukata tassusta.
Lissulla oli tapana kiusata Kiboa ja juosta sitten karkuun sängyn tai tuolin alle ja Kibo istui siinä edessä ja aina kun kissan tassu vilahti yritti koira siitä haukata. Näin leikittiin.
Tosipaikan tullen oli leikki kaukana! Lissu tähtäsi aina hurjimmillaan suoraan silmiin.
Lilli tykkäsi kölliä Kibon pedeillä eikä koira koskaan ajanut sitä pois. Tai sitten ne pötköttelivät lähes kylkikyljessä. Lilli oli niiiiiin pitkä pinnainen ettei voi olla toista sellaista. Harmi vain, että Lillin sydän särkyi kun Taija muutti pois ja kissan sen jälkeinen elämäntehtävä oli syöminen.
Eläinlääkäri nätisti sanoikin, että ei kissat kuolemaansa sure, vain sitä jos niillä ei ole hyvä elämä. Ja miten paljon Lissu lopulta olisikaan kaivannut kaveriaan? Tai miten pahasti koirat olisivat saaneet silmilleen, joten tultiin siihen lopputulokseen että kisuneidit ovat eläneet hyvän ja rakastetun elämän ja päättävät elämänsä yhtäaikaa.
Joten hyvää matkaa rakkaat kisuneidit ja viekää Laville terveisiä <3
 |
| Lissu ja Lilli |
Seuraavat huonot uutiset tulivat heti seuraavana päivänä, keskiviikkoa 29.2.
Brutus kävi selkäkuvissa ja sai ei ollenkaan odotetun tuloksen.
Selässä oli runsaasti kalkkeutumia, niskasta lantioon asti. Meidän pikkuinen Brutus <3
Hyvä kuitenkin että Taija käytti Been kuvissa, nyt kaikki osataan tukea oikealla tavalla Brutuksen elämistä ja olemista ja ottaa toimissamme huomioon vallitseva tilanne.
Tässä varmaan myös syy Brutuksen kävelytyylille mikä on välillä hieman pompotteleva ja pitää toista takajalkaa ylhäällä.
Riennettiin unen pötteröistä Brutusta katsomaan heti töistä päästyä.
Siellä se pötkelö viluisena tutisi filtin alla.
Siinä onkin opettaminen että ei saa hypellä ja miten nostetaan koiraa oikein. Mutta onneksi Brutus on erittäin älykäs koira ja oppii helpostikin asioita.
Itselle tuli kauhean pahamieli kun tuli mieleen miten Kibokin on keilannut Beetä. Miten paljon sitä onkaan sattunut ja miten vaarallista moinen on ollut!! Ei yhtään ihme että Bee saa nykyää kauhean raivokohtauksen Kibolle kun K alkaa hepuloimaan. Ja ihan aiheesta!
Nyt tuntuu ihan samalta kuin silloin kun sai tietää Kibon lonkka tulokset. Kun vaan se järki kukkisi päässä enimmäkseen. eihän tämä Brutuksellekaan maailmanloppu ole. Ja sama kuntokuuri kuin K:llakin, uintia ja vapaana metsässä juoksentelua vaihtelevassa maastossa jotta lihakset pysyvät kunnossa.
 |
| Brutus vauvana |
Viikko vielä Kibon leikkaukseen. Alkaa jo jännittämään. Pian jörö pääsee ainakin osittain kivuistaan eroon.
Kevättä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti