Jos nyt päivitän myös ihmisten kuulumisia :)
Nyt kun katson asiaa taaksepäin, tajuan miten kauheita kipuja Kibolla onkaan ollut.
Kaikki menee huonommaksi niin pikkuhiljaa, että merkkeihin tottuu.
Ollaan sitä mieltä, että tämä leikkaus tehtiin ihan lähes viimehetkellä.
Ensimmäinen leikkauspäivä oli tietysti huolen täyttämä ja viikonloppu ihan kauhea koiran valtavien kipujen takia. Me nukuttiin vuorotellen lattialla Kibon vieressä ja toinen sohvalla, näin ensimmäinen viikko. Kun lonkka ei ollut paikoillaan, oli koiralla tietysti kovat tuskat ja liikuttelu sai koiran aina ulvomaan tuskasta ja meidän sydämen huolesta rikki. Onneksi siis tilanne kuitenkin korjaantui heti maanantaina.
Ja siitä aloitettaan jälleen uusi toipuminen.
Valvottiin koiran kanssa vuorotellen eikä päästetty Kiboa nousemaan istumaan 30 tuntiin, siis ennen kuin oli kokonaan toipunut nukutuksesta ja epiduraalista.
Täytyy kyllä myöntää, että Mika valvoi huomattavasti enemmän. Ja kovillehan se ottaa :) 1-2 tuntia unta ja hereillä, sitten taas hieman unta. Viikko siinä taisi vierähtää ilman yhtenäistä unta. Ulkona paistoi aurinko, mutta eipä sitä pahemmin jaksanut huomioida. Hetkellisesti piristyi kun pääsi piipahtamaan ulkona sen 10 min :)
Heti kun Kibo pääsi jaloilleen, ulos ja huomasi että voi astua jalallaan alkoikin sitten parempi vaihe. Ja kun koira alkoi piristymään ja tekemään ulkona tikustakin asiaa koska ei halua sisälle, saatin jo mekin hymyä huulille ja uutta virtaa.
Oltiin kaiken kaikkiaan Kibon kanssa kotona kaksi viikkoa. Eli eiköhän se ole ihan hyvin vierihoidettu :) Ainakin hoitamisesta ja kotona sisällä olosta sai valtavan määrän työnmotivaatiota ;)
Nyt kun Kibo on jo niin iloinen ja leikkisä ei enää muistakaan että on mukamas ollut rankkaa! Niin äkkiä se unohtuu tällaisessa tapauksessa missä toipuminen on nopeaa ja kivut todellakin jäivät leikkauspöydälle. Tänään mennään tikkien poistoon ja jos saataisiin myös kuvat uudesta lonkasta.
Eli operaatiossahan sahattiin lonkkaluun pää pois sekä poistettiin lonkkamalja, miten paljon, sitä en kyllä nyt vielä tiedäkään...tilalle siis rakennettiin uusi malja. Uusi lonkka, mikähän se pallo on, nivel?istutettiin pitkällä tapilla omaan lonkkaluuhun. eipä siis ihme kaiken sahaamisen jälkeen että koiralla oli niin paljon kipulääkitystä.
Tällä hetkellä tylsintä on kun ei pääse niille pitkille lenkeille. Mieli palaa aurinkoisille lenkkipoluille ja tuntuu että kehon joka solu huutaa että mikä on kun ei ole mitään liikettä. Talven vähäinen liikunta näkyy ja tuntuu, eiä todellkaan positiivisella tavalla....
Kibon kanssa siis yhdessä kuntoudutaan :)
Jos jo ensi viikolla päästäisiin fysioterapeutille ja vesiterapian voisi aloittaa. Siitä sitten pikku hiljaa jossain vaiheessa uimaan.
Hyvillä mielin mennään eteen päin ja odotellaan ihanaa kesää innokkasti.
Olipas mielenkiintoista ja välillä liian jännittävääkin lukea tätä. Kiitos kun olet kirjoittanut päiväkirjaa.
VastaaPoistaOma koira teloi jalkansa liukastuessaan ja leikattiin vastaavalla tavalla ja samassa paikassa perjantaina... On vielä kovin kipeä, mutta ehkä huomenna jo parempi.