Ajattelin, että Kibo olisi innoissaan moisesta, mutta mitä vielä.
Se, joka oli kaikista innokkain "luolissa" menijä oli pienin ja pelokkain, siis Hippu.
Luolasto oli rakennettu yhteen huoneeseen HH tiloissa. Seinien vierustoja pitkin kiersi luolastolabyrintit. Ja isommille koirille oli myös omansa, ei toki yhtä pitkä kuin pienemmille, mutta kuitenkin.
Kiboa ei siis juurikaan kiinnostanut sokkeloissa kulkeminen. Pari kertaa se meni isomman luolaston läpi namin voimalla. Ylätasot oli toki auko ja niistä Mika kurkki ja heitteli Kibolle namia jotta sai sen tulemaan.
Luolaston pohjat oli kuivaa heinää ja luolastossa oli muutamia erilaisa esteitä, putkia, puukalikoita, harkkoja. Välillä seinä oli verkkoaitaa ja katot sai pois jotta luolastoon saatiin valoa tai pimeyttä voitiin lisätä.
Brutustakaan ei touhu juurikaan kiinnostanut. Se juoksi mamman ja namin perässä. Välillä toki piti vahtia minne Hippu meni ja kyllä Brutuskin kävi hiukan paikkoja tutkimassa, namin voimalla :)
Hippu oli jälleen koirista se, joka innolla ja täysillä oli hommassa mukana. Tuntui että neiti jälleen nautti menosta. Se on niin ihana, mitä tahansa tekeekin, tekee sen aina niin täydestä sydämestä. Mietin, että näinköhän se saa pojista niin paljon noissa tilanteissa turvaa että uskaltaa ja kun kerran uskaltaa ja huomaa ettei ole mitään pelättävää luottaa itseensä ja poikei turvaan.
Ohjaajalla oli muutamia karvoja mukana, ne taisi olla Kibolle koko tapahtuman kohokohtia.
Peuran sorkka kiinnoosti vähiten.
Poikien kanssa ei ehkä tarvitse mennä uudestaan mutta Himppis toivottavasti pääsee uusiksi luoliin juoksentelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti