Sivut

torstai 28. helmikuuta 2013

Kevättäkö rinnassa...

Mai on alkanut tuoksua vihdoinkin tytöltä!
Kiboa kiinnostaa, kiinnostaa niin että nokka heiluu ;)

Aamulenkillä Mai antoi jörön hetken nuuhkutella kunnes äkkiä kääntyi ja näykkäsi Kibo kuonosta. Todella uhkarohkea teko. Ja Kibokin taisi sen verran hämmentyä, ettei reagoinut millään tavalla. Ehkä hetken myöhemmin tapahtuma kiiri äijän aivoihin kun Mai otti patukkapaperin suuhunsa ja sitä ravisteli niin Kibo oli Maille siitä pahana.

Ollan alettu treenaamaan kuonokopasta Kibolle kivaa juttua. Mikan ollessa työmatkalla viikon käytin koirat yhteisellä aamulenkillä siten että Kibolla oli koppa päässe. Kyllä se rauhottaa sitä sen verran, ettei edes pahimmille ärinäkavereille rähissyt!



Mutta sattui meille aika hauskakin juttu yhtenä aamuna.
Olin laittanut kuonokopan liian löysälle kiinni joten sillä välin kun keskityin Main hännän jahtaamiseen ja tarkkailin miten sotkuu neiti saa itsensä hihnan kanssa oli Kibo saanut kopan pois kuonolta ja se roikkui sen leuan alla.
Seisoin siinä kahden koiran välissä, Kibo tujotti mua tyytyväisenä että katos kun oon näppärä ja Mai tuijotti toisessa suunnassa että katoppa mua kun olen solmussa enkä todellakaan tarvii sun apua. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa!
Muutama aamu siinä meni jonka jälkeen koirat tajusivat mennä suht rauhallisesti. Jopa Tänttähäärä hääräsi vähemmän. Tästä taidetaan ottaa uusi aamurutiini, jotta Kibo tosiaan tajuaa ettei se koppa nyt niin kummoinen juttu ole. Tällä viikolla ollaan olut molemmat väsyneitä ja koirine kanssa treenailu on ollut lähinnä sitä, että ne on pelanneet pelejä.




Maille on osoittautunut ylivomaisesti pelottavammaksi ja hankalammaksi pinkki pyramidi ;)
Oli kauheen kiinnostunut siitä kun Kibo sieltä metsästi nameja mutta kun tuli Main vuoro niin sille haukuttiin, sitä läpsittiin tassulla ja mentiin karkuun, vahdittiin jne. Ainakin tyttö tekiä aivotytöt kovin kun mietti miten saisi sieltä namuja. Lienee tilanteeseen vaikutti jonkun verran se, että pyramidi oli jääkaappia vasten ja pitää jo muutenkin kauheeta meteliä niin meteli oli normia kovempi lelun osuessa jääkaapin kylkeen.


Kyllähän tolle nyt haukkua pitää ;)

Hui!

Tänään pyramidi sitten selätettiin :)

Muutoin ollaan jo totuttu tilanteeseen.
Tullaan noiden kanssa varmaan loppu elämä elelemää porttielämää.
Mutta ei kai siihen voi muuta todeta kuin että oma valinta.

Mitän riskejä en ota, siltikään vaikka saan sitten kuulla että pitää olla coolisti, että olen ylisuojeleva, että pitää antaa koirien selvittää välinsä, että suhde ei ole vanhempaan koiraan kunnossa, että vanhempi koira johtaa ja minä vikisen, etten ole tarpeeksi itsetietoinen, etten puhu tarpeeksi päättäväisesti jnejne.
Mielummin olen sitten tuollainen, kuin että annan Kibon enää ikimaailmassa satuttaa Maita.
Se on aina kovin helppoa sanoa mitä pitäisi tehdä ja miten toimia tuntematta toisen koiraa. Sanonta pentupassi, itse selvittävät välit, ikäeroa pitää olla vähintään 2 vuotta, on mulle ihan piupau juttuja!!

Kibolla ei ainakaan ole ollut muuta tarkoitusta kuin eliminoida Mai. Sillä omalla kummallisella tavallaan käydä kiinni päähän, kuonoon, silmiin. Ja mikä pentupassi?!

Kyllä sitä tietenkin joskus toivoo, että olisipa Kibokin hyväksynyt Main suin päin. Kuten Brutus Hipu.

Kun Mailla alkaa juoksut, se kertoo paljon tulevasta.
Niitä jännityksellä odotellen.
Mun pikkuisesta tulee nainen :)

Tosin se "pikkuinen" painaa tällä hetkellä 9,1 kiloa ja korkeutta n. 36-37 cm. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti