En tiedä miten se Lavin kohtalo on iskostunut mun päähän niin sitkeesti, ettei anna periksi ollenkaan.
Mai nukkuu siis jo meidän makkarissa, Kibon ISOSSA kevythäkissä. No joo jokainen voi olla häkittämisestä mitä mieltä vain ja en minkään ole sen kannattaja alkuunkaan. Tässä tapauksessa neiti on siellä turvasa Kibolta. Ja nukkuu oikein hyvin kun on siinä mun sängyn vieressä.
Ja tähän hyvin nukkumiseen otsikkokin liityy.
Perjantai illalla valvottiin hieman pidempään ja kun mentiin nukkumaan Mai rauhottui heti nukkumaan. Mun piti muutamaan kertaan tarkistaa, siis herättää siinä samalla, että onko se hengissäkään!! Aikaisin sunnuntai aamulla sama, kävin viiden aikaan vessassa ja yleensä Mai kiljuu mun perään ja vien neidin siinä samalla pisulle. Nyt ei mitään, pelkkää hiljaisuutta. Makasin ties miten pitkään sängyssä aivan huolissani ja jäykkänä. Taas sama ajatus tuli mieleen, onkohan se kuollut.
Joskus pelkään ihan hysteerisen paljon että Maille käy jotain ja se kuolee. Olen jo valmiiksi päättänyt, että jos ikimaailmassa joudun koiran viemään/jättämään sairaalaan en todellakaan lähde sieltä ite mihinkään. Pysyn koirani vierellä tasan siihen saakka kun pääsee kotiin.
Mitään syytä moiselle pelolle Main suhteen ei toki ole, ainakaan siis terveyden puolesta. Mai on virkeä ja energinen neiti. Syö, juo, pissaa ja kakkaa normisti, touhuaa ja puuhastelee kaikkea sallittua ja vähemmän sallittua ;) on ulkona mielellän ja juoksee sielläkin sinne ja tänne ja rakastaa kulkea etenkin Kibon kanssa yhdessä.
Joten miten ihmeessä pääsisin tuosta pelosta eroon?
